perjantai 20. tammikuuta 2017

Juristien bisnes tekijänoikeuksien nimissä

Jokin aika sitten minulle soitti isä, joka kertoi tekijänoikeuksien nimissä tehtävästä bisneksestä. Sanoi olleensa yhteydessä myös Hesariin, joka tekikin aiheesta jutun Juristit vaativat sarjoja ja elokuvia ladanneilta rahaa uhkauskirjeillä. Asia sinällään on vanha, se oli otsikoissa jo marraskuussa 2015 jolloin itsekin kirjoitin asiasta.

Kuvio on seuraava: muutamat suomalaiset juristit ovat tehneet sopimuksen oikeudenhaltijoiden kanssa, jonka turvin he voivat vaatia korvauksia vertaisverkon piraateilta laittomista levityksistä. Tiedot levityksistä saadaan ohjelmasta, joka teeskentelee olevansa p2p-verkon asiakas ja lataavansa tiedostoja muilta. Kun IP-osoite on tiedossa, liittymänhaltijan nimi ja osoite saadaan tekijänoikeuslain nojalla operaattorilta ja piraatille lähetetään kirje: maksa vaatimamme korvaukset tai lähde käymään oikeutta.

Sovellettava tekijänoikeuslain 60 a -pykälä kuuluu seuraavasti:

TekL 60a
Hesarin esimerkissä vaadittu korvaussumma on 2200 euroa, josta oikeudenhaltijoiden osuus on 900 euroa ja juristitoimiston omien kulujen 1300 euroa. Yleensä korvausvaatimukset ovat olleet 600-2500 euroa.

Viime aikoina myös piraatteja oikeudessa puolustanut Turre Legal on tuotteistanut oman palvelunsa. Se tarjoaa oikeusapua kirjeen saaneille ja laskuttaa puolet näin saadusta hyödystä.

Turre Legal mainostaa palveluaan kotisivulla.
Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

Turre Legalin palvelun voi tilata suoraan netistä. Henkilötunnuksen kysyminen vähän arveluttaa.
Twitterissä Hietanen täsmensi sanoneensa toimittajalle "juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia".

Yhtä kaikki touhu vaikuttaa varsin erikoiselta rahastukselta, sillä kirjeitä on lähetetty ilmeisesti tuhansia tai kymmeniä tuhansia kappaleita. Juristit tekevät rahaa tekijänoikeuksien varjolla, ja oikeudenhaltijat saavat vain rippeitä näistä tuloista.

Tiettävästi vain yksi vastaajista on lähtenyt riitelemään markkinaoikeuteen, mutta hävinnyt. Hänet tuomittiin maksamaan paitsi 600 euron hyvitys tekijöille (vaatimus oli 8500 euroa), myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut eli lähes 32 000 euroa. Häviöön luultavasti vaikutti se, että vastaaja oli myöntänyt teon.

Tällaisessa piraattijahdissa on paitsi moraalisia myös juridisia ongelmia. Onko tekijänoikeuslain pykälä todella tarkoitettu yhtä sarjaa jakaneen paljastamiseen? Onko tällainen luvaton jakelun "merkittävää" lain tarkoittamalla tavalla? Kuinka luotettavia IP-osoitetiedot ovat? Tällä hetkellä markkinaoikeudelle ilmeisesti riittää pelkkä oikeudenhaltijan ilmoitus, eikä asiassa tarvita suurempaa todistelua - todistustaakka on pikemminkin syytetyllä itsellään.

Juristien piraattibisnes on suorastaan mainosta piratismille. Näin homman ei pitäisi toimia.

Hieman erikoinen on myös Helsingin Sanomien jutun lopetus, joka päättyy vinkkeihin otsikolla "Miten suojautua?" Parhaiten voi suojautua sillä, ettei lataa ja jaa laittomasti. Toivottavasti kukaan ei ole päätynyt maksamaan aiheettomasti, IP- ja osoitetietojen täytyy olla virheettömiä (kuten marraskuun 2015 tekstissä kirjoitin).

Koko touhu saa alkunsa piratismista, joka on nykyään aivan turhaa. Miksi kukaan haluaa ottaa riskiä satojen eurojen korvauksista tai tuhansien oikeudenkäyntikuluista vain nähdäkseen jonkin tv-sarjan, joka tulisi Suomeen muutenkin tai jonka saisi korvausmaksuja halvemmalla Netflixistä tms? Voiko jokin tv-sarja oikeasti olla niin tärkeä, että nuori riskeeraa tulevaisuutensa sen vuoksi? Olisiko syytä miettiä asioiden tärkeysjärjestystä?

Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?

torstai 19. tammikuuta 2017

Joko nyt KRP puuttuu Onecoiniin?

Marraskuussa 2015 KRP varoitti Onecoinin tuotto-odotusten olevan epärealistisia ja totesi, että toiminnan mahdollista rikollista luonnetta voidaan arvioida vasta lähdekoodin julkaisuhetkellä, joka silloisen arvion mukaan tapahtuisi todennäköisesti vuoden 2016 lopulla.

Runsaassa vuodessa kaikki on muuttunut. Aikarajat menivät romukoppaan 1.10.2016, kun vanha lohkoketju mitätöitiin (sinällään jo kiistaton merkki huijauksesta) ja uusi otettiin käyttöön. Xcoinx-leikkipörssi avattiin jäsenille ostoja ja myyntejä varten, mutta tuorein tieto kertoo pörssin taas sulkeutuneen. Luvattuja kauppapaikkoja ei ole näkynyt eivätkä jäsenet vieläkään pysty muuttamaan virtuaalista omaisuuttaan oikeaksi rahaksi. Konvertoiva Mastercard, joka veloittaisi suoraan Onecoin-tiliä, on unohdettu kokonaan.

Se siitä kolikkojen myynnistä - mutta hei, saat niillä tulevaisuudessa osakkeita!
Neljä päivää sitten yhtiö ilmoitti taas uudesta kuviosta: yhtiö listautuu johonkin Aasian pörssiin ensi vuoden toisella neljänneksellä. Jäsenet voivat vaihtaa Onecoin-leikkirahojaan jonkinlaisiin futuureihin (OFC, Future Certificates), joita vastaan saa jatkossa yhtiön osakkeita.

Tässä kaikessa ei ole päätä eikä häntää. Jos Onecoin olisi todellinen, yhtiö olisi viimeinen jonka kannattaa listautua pörssiin. Sillä ei ole mitään tarvetta saada ulkopuolista rahoitusta, riittää että yhtiö louhisi miljardeja kolikoita itselleen. Myöskään omistajilla ei ole tarpeen rahastaa omistustaan, koska heillekin kolikot olisivat paljon parempi tulonlähde. Bitcoin toimii, vaikka sen takana ei ole edes yhtiötä.

Nähdäkseni OFC on pelkkää sumutusta, jolla kärsimättömät jäsenet saadaan odottamaan taas jotain tulevaa rikastumista.

Siinä mielessä OFC on tärkeä, että nyt yhtiö kauppaa koulutuksen sijaan osakkeitaan. Sen luulisi kiinnostavan suomalaista Finanssivalvontaa.

Luulisi jokaisen Onecoin-jäsenen olevan raivoissaan tästä kehityksestä. Pörssin sulkemisen jälkeen suuri virtuaaliomaisuus on täysin hyödytön, koska rahaa voi käyttää vain yli vuoden päähän luvatun pörssilistautumisen osakkeisiin.

Kertokaa suomalaiset jäsenet, mitä te ajattelette? Vieläkö joku teistä jaksaa uskoa? Kertokaa nimettömästi (kuten tähänkin asti), koska yhtiö rankaisee valittajia. Mitä sponsori vastaa teidän huolestuneisiin kysymyksiinne? Entä maajohtaja?

Toinen tapa hyötyä rahoista on ostaa jotain DealShaker-alustan kautta. Jäsenet voivat ostaa toisiltaan tavaroita maksamalla puolet summasta Onecoineilla. FAQ-tekstin mukaan yhtiö vieläpä ottaa itselleen puolet jäsenten kauppasummien euroista (alussa "vain" neljänneksen). Tämähän on silkkaa ryöstöä!

Miksi Onecoin vain yksinkertaisesti voi sallia OC-rahojen vapaata ostoa ja myyntiä? Miksei pörssi toimi edes jäsenten välisenä? Tätä ei voi mitenkään selittää väittämällä, ettei tekniikka tai järjestelmä olisi muka vielä valmista.

Leikkipörssin (ei vapaata kaupankäyntiä) katoaminen on vain yksi rikotuista lupauksista, niitä on loputtomasti -- tässä muutamia esimerkkejä:

- Ernst & Young -tasoinen auditoija
- kauppapaikat keväällä 2016
- "vuoden päästä olette kaikki taloudellisesti riippumattomia" (maajohtaja Vuorinen 2/2016)
- kolikoita luodaan 2,1 miljardia
- koulutuskeskus Helsinkiin
- raha avataan kun 50 % on louhittu
- lähdekoodi julkaistaan kun 70 % on louhittu
- Mastercard vuoden 2016 aikana

Maajohtaja Vuorinen itse ei enää vastaa kysymyksiin. Pääkonttorin tiukka uhkaus sulkee rivijäsenten suut, eikä kukaan saa kommentoida julkisuuteen OC-asioita. Maajohtajan vaikeneminen on yllättävää, sillä jos kaikki menisi kuten suunniteltu, yhtiöllä luulisi nyt olevan entistä enemmän kerrottavaa ja halua olla julkisuudessa. Kukapa olisi parempi henkilö edustamaan yhtiötä kuin maajohtaja? Siksi hänen painumisensa maan alle on erittäin epäilyttävää.

Kyllä olisi KRP:lle tekemistä. Italian viranomaiset ovat jo julistaneet Onecoinin pyramidihuijaukseksi.

Asioiden penkominen lienee nyt entistä vaikeampaa, sillä Onecoin on siirtänyt pääkonttorinsa Bulgariasta Dubaihin.

Lisäys 20.1.2017: Vuorinen sanoo videolla 23.2.2016, että kysyjä on ymmärtänyt väärin: yhtiötä ei viedä pörssiin vaan valuutta vapautetaan. Nyt on käymässä juuri päinvastoin eli yhtiö on (muka) menossa pörssiin eikä valuuttaa ole vapautettu. 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Tekikö Snowden karhunpalveluksen kyberturvallisuudelle?

Edward Snowdenin urkintapaljastukset kesäkuussa 2013 herättivät maailman huomaamaan, miten laaja vakoilukoneisto Yhdysvalloilla oli käytössään. Netin solmupisteenä toimiessaan, ohjelmien ja laitteiden kehittäjänä sekä suosittujen nettipalvelujen kotimaana sillä oli etulyöntiasema maailmanlaajuiseen sähköisen viestinnän vakoiluun ja salaiseen vaikuttamiseen.

Kesällä 2013 kiitimme Snowdenia tiedoista, mutta paljastusten vaikutukset ovat olleet arvaamattomia. Juuri nyt vaikutukset näyttävät jopa negatiivisilta. Venäjä ilmeisesti vaikutti USA:n presidentinvaaleihin, mistä on seurannut USA:n vastatoimia, ja niihin odotetaan nyt Venäjän reaktiota. On alkamassa verkkoaikakauden kylmä sota.

Kaikesta päätellen Venäjä on Snowdenin jälkeen lisännyt omaa hakkerointiaan merkittävästi. Sitä on tietysti ollut aina, mutta vuoden 2013 paljastukset asettivat maan noloon asemaan: se oli selvästi jäänyt Yhdysvalloista jälkeen tällä(kin) alalla. Tilanne oli pakko korjata, vieläpä julkisesti ja näyttävästi.

Jos Snowden olisi ollut venäläinen ja paljastanut heidän valtavan urkintakoneiston, kansa länsimaissa olisi vaatinut pikaisia toimia etumatkan kuromiseksi umpeen ja vastaamista samalla mitalla. Kyse on valtion kunniasta ja uskottavuudesta.

Netin militarisointi on väistämätön kehitys, saihan koko internet alkunsa Yhdysvaltojen puolustuslaitoksen tutkimushankkeista. Suurvaltojen on pakko ottaa haltuunsa myös tulevaisuuden sodankäynnin näyttämöt. Se pitää tehdä paitsi salassa myös mahdollisimman näkyvästi. Julkinen hakkerointi on kyberajan asevarustelua.

Voi olla, että Venäjä jättää tahallaan jälkiä hakkeroinnista ja haluaakin osuutensa USA:n urkintaan paljastuvan. Virallisesti kaikki tietenkin kiistetään. Antamalla näytteen omista kyvyistään se vahvistaa kansainvälistä asemaansa suurvaltana ja lujittaa kotiyleisön kansallistunnetta. Mitä vähemmän aiheesta on täsmällisiä tietoja, sitä suurempi pelotevaikutus, koska uhri joutuu mielessään kuvittelemaan loput.

Tekniikka näyttää toimivan. Olipa Venäjän todellinen vaikutus vaaleihin mikä tahansa, hakkeroinnista käytävä julkinen keskustelu hajottaa rintamalinjoja Yhdysvaltojen sisällä ja nakertaa Trumpin asemaa jo ennen kuin presidentti on edes ehtinyt aloittaa. Kaikki tämä sopii hyvin Venäjälle.

Kiina on toiminut toisin ja yrittänyt pysyä hiljaa omista urkinnoistaan. Ehkä syynä on se, että kiinalaisten motiivit ovat ennenkaikkea taloudellisia. Teollisuusvakoilu toimii sitä paremmin, mitä salaisempaa se on. Kukaan ei halua brassailla asialla.

Netissä on alkamassa uusi kylmän sodan vaihe ja Snowden tuli tietämättään heittäneeksi bensaa sen liekkeihin. Idealistit ovat ennenkin yllättyneet tekojensa todellisista seurauksista.

torstai 29. joulukuuta 2016

Gollan täydellinen tietokonelaukku

Joskus sitä ihminen voi saada suurta iloa pienistä asioista. Kuten nyt vaikka oikeasta laukusta.

Ostin muutama vuosi sitten Prismasta Gollan tietokonelaukun, joka osoittautui täydelliseksi. Juju on siinä, että kädensijat ovat riittävän pitkät, jolloin laukun saa tiukasti kainaloon. Silloin laukku jättää molemmat kädet vapaaksi. Siis näin:

Näin toimii täydellinen tietokonelaukku.
Yleensä tietokonelaukuissa on lyhyet kahvat, jolloin se sitoo toisen käden, tai sitten pitkä olkahihna, jolloin laukku heilahtaa helposti eteen esimerkiksi kahvikuppia nostettaessa ja on helpompi varastaa.

Ahkerassa päivittäisessä käytössä laukku kesti hyvin, vaikka siellä oli tietokoneen lisäksi painavia järjestelmäkameran objektiiveja. Mutta lopulta kädensijat olivat rispaantuneet, että ne uhkasivat katketa. Kävin etsimässä uutta suomalaisen valmistajan Gollan sivulla, mutta turhaan. Mitään vastaavaa ei enää ollut edes kilpailijoilla.

Lopulta sain selville laukun mallinumeron ja sen perusteella löytyi yksi käyttämätön kappale Tori.fi:stä. Nyt kelpaa lähteä ensi viikolla USA:han tietäen, että laukkuhuolet on ratkaistu taas muutamaksi vuodeksi.

Verkkokaupassa laukku oli tosin ryhmitelty naisten osastolle, mutta haittaako se mitään? Laukku on iso, mitoitettu jopa 16" läppäreille, joten ei tämä mikään käsilaukku ole -- ihan miehekäs tekele.

Voi tästä oppia jotain muutakin. Gollan sivut ovat taiteelliset ja yhteystietoa saa etsiä (vinkki: katso aivan sivun lopusta pientä tekstiä). Valmistavan teollisuuden yritykset eivät selvästikään halua, että heille soitetaan. Vaivatkaa jälleenmyyjiä, me keskitymme brändiin. Puheluiden vastaanotto tulisi kalliiksi, sillä se sitoisi työaikaa. Yksittäistä laukun etsijää ei kannata palvella, ei varsinkaan jos kysyntä kohdistuu poistuneeseen malliin.

Yritykset tilaavat kalliita someanalyysejä tuotteistaan ja brändeistään, kun niillä ei ole keinoja ottaa vastaan suoraa asiakaspalautetta.

Vaan ehkä se menee perille näinkin. Palauttakaa mallistoon tietokonelaukku, jota voi kantaa tiukasti kainalossa! Uskon, että ostajia on muitakin kuin minä. Ainakin tämän kirjoituksen jälkeen.

Lisäys 19.1.2017: sain tilattua Multitronicin verkkokaupasta kolme laukkua todella edulliseen 19,80 euron kappalehintaan. Verkkokaupan mukaan jäljellä on vielä yksi laukku.
Kolme upouutta laukkua odottamassa.
Eiköhän näillä selvitä muutama vuosi. Toivottavasti siihen mennessä valmistaja palauttaa Golla G1281 -laukun tuotevalikoimaansa tai jokin muu valmistaja alkaa tehdä samanlaisia.
Laukun tyyppikilpi.

maanantai 26. joulukuuta 2016

AMS Antivirus huijaus rahastaa kahdeksan euroa

Androidin aiheettomat virusvaroitukset ovat jo vanha juttu. Uusi kikka on periä niiden varjolla vielä rahaakin.

Blogin lukija oli ladannut puhelimeensa yhden monista Christmas Photo Frames -appseista. Ohjelma on ilmainen, mutta keskeyttää vähän väliä käytön koko ruudun täyttäviin mainoksiin.Yksi niistä on tällainen:

Virus detected scam.
Mitään virusta ei tietenkään ole, mutta käyttäjälle syntyy halu painaa Poista kaikki virukset. Samalla jää huomaamatta harmaalla taustalla näkyvä pieni teksti, jossa lukee "Hinta: €8,00 Asiakaspalvelu: +347226638191 | support@medianetpay.com Mobiilimaksu fortumo.com".

Painamisen jälkeen selain lataa sivun, jossa on html-koodiin upotettu sms-käsky. Puhelimesta riippuen (onko sms-tagi aiemmin kytketty johonkin sovellukseen vai ei) näytölle tulee lähetystä vaille valmis tekstiviesti:

Rahastusviesti valmiina lähetettäväksi.
Jos käyttäjä erehtyy painaman Lähetä, puhelin näyttää vielä yhden varoituksen:

Oletko varma että haluat lähettää?
Lähetä-painikkeen jälkeen tulee toinen tekstiviesti, jossa on lyhytlinkki http://bit.ly/AndDef, joka lataa 2,5 megatavun kokoisen android-defender.apk-paketin. Lyhytlinkkiä on ilmeisesti käytetty vain sivun oikean osoitteen piilottamiseen, sillä linkki on aina sama -- ja siksi 8 euron maksu on puhdasta rahastusta.

Toisin kuin PC-koneilla, netistä ladatun ohjelman asentaminen ei kuitenkaan onnistu:

Android estää asennuksen.
Vaara piilee kuitenkin ASETUKSET-painikkeen takana. Osaamaton käyttäjä saattaa kuvitella, että puhelimen asetukset ovat väärin, ja mennä asetusten kautta poistamaan ratkaisevan turvakeinon eli Tuntemattomat lähteet:

Älä muuta tätä asetusta!
Älä muuta Tuntemattomat lähteet -asetusta! Jos sen erehdyt tekemään, voit ladata puhelimeen vahingossa mitä tahansa haittaohjelmia.

En viitsinyt enää kokeilla, mitä AMS antivirus olisi asennettuna tehnyt. Luultavasti kyseessä on vain hyödytön tietoturvaohjelma, joka esittää lisää mainoksia tai pyytää vuosimaksua jo hukatun kahdeksan euron jatkoksi.

Mutta yhtä hyvin kyseessä voisi olla hyvinkin haitallinen ohjelma, joten tämä esimerkki toimii varoituksena laajemminkin älypuhelimen tietoturvallisuudesta.

Itsellä ei ole koneessa maksullista tietoturvaohjelmaa, joten olisi kiinnostavaa tietää, olisiko se jossain vaiheessa reagoinut tällä sivulla esitettyyn prosessiin ja estänyt uhria menettämästä kahdeksaa euroa. Epäilen, ettei. Google Playn tarkastus on hyödytön, koska huijaus tulee mainosverkoston kautta. Sen sijaan ladatun apk-ohjelman kohdalla se olisi saattanut älähtää ja pelastaa käyttäjän lisävahingoilta.

Tähän halpaan voi näköjään mennä myös iPhone-käyttäjä, sillä mainos ei erottele iOS- ja Android-käyttäjiä toisistaan. Silloin kyse on jo kaksinkertaisesta huijauksesta, sillä apk-tiedostoa ei voisi edes teoriassa asentaa iOS-puhelimeen.

Android-mainos näytetään myös iPhone-käyttäjälle
Luultavasti mainoksen jakelu on rajoitettu vain Android-käyttäjille, mutta web-sivu näyttää sisällön kaikille samalla tavalla eikä tutki selaimen versiota. Niinpä myös iPhone-käyttäjä voi päätyä lähettämään huomaamatta maksullisen tekstiviestin:

Ostit juuri 8 euron turhan Android-ohjelman.
iPhonen Safari-selain reagoi sms-tagiin jopa Android-selainta herkemmin, eikä näytä mitään varoituksia.

Vielä yksi havainto: F-Securen Freedome estää pääsyn mobitools-sivulle, josta AMS-ohjelma ladataan:

Freedome estää AMS-latauksen.
Varsinaista mainossivua (warning.mobile87.com) se ei kuitenkaan estä.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Uhkana äijäteini - pelaavatko pojat liikaa?

Hesarin mielipideosastolla kolmen pojan isä Olli Aaltonen ilmaisi huolensa liikaa pelaavien poikien tulevaisuudesta. "Pelipojista tulee äijäteinejä, joita tyttöjen pitäisi elättää, jos haluavat perustaa perheen. Tällainen tohvelisankari on huono isän malli". (Pelaaminen vie fyysisen kunnon ja tekee pojista alisuorittajia).

Erityisesti Aaltonen on huolissaan poikien vähäisestä liikkumisesta, joka kostautuu myöhemmin aikuisiällä fyysisinä vaivoina. Eivätkä väkivaltaiset pelit muutenkaan opeta oikeita käyttäytymismalleja. Missä määrin poikien heikkenevät oppimistulokset ovat liiallisen pelaamisen seurausta, kysyn itse.

Vanhemmat ovat aina olleet huolissaan siitä, miten uudet keksinnöt (pop-musiikki, sarjakuvat, televisio ym) pilaavat nuorison. Nuoret muistuttavat, että mikä tahansa harrastus on haitaksi, jos sitä tekee liikaa. Onko lopulta eroa sillä, pelaako nuori mies NHL-kiekkopeliä PC:llä vai luisteleeko hän kaiket päivät kaukalossa? Liika on liikaa. Jopa postimerkkeilyä voi harrastaa liikaa (kai?).

Näissä kysymyksissä jokainen nojaa omaan kokemuspiiriinsä. Jos omat ja sukulaisten lapset pelaavat koneella, mutta huolehtivat silti koulusta, kunnostaan ja aikuiseksi kasvamiseen tarvittavista hankalistakin kokemuksista, kaikki on ihan OK.

Mutta valitettavasti on paljon heitäkin, jotka uppoutuvat virtuaalimaailmaan ja pakenevat arjen ongelmia. Vanhemmat eivät useinkaan osaa arvioida pelaamisen määrää tai rajoittaa sitä. Osa ajattelee, että pelatessa on ainakin pois pahanteosta ja että samalla oppii käyttämään tietotekniikkaa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Miksi liika pelaaminen sitten on haitallisempaa kuin liika jääkiekkoilu tai postimerkkeily. Ensinnäkin pelit ja niiden tuottamat nopeat ärsykkeet koukuttavat helposti. Pelejä jopa ihannoidaan ja kehutaan niiden koukuttavuuden perusteella, koska se hyödyttää alan teollisuutta. Toisaalta nautintoaineita säädellään tarkasti ja käyttöä jopa kriminalisoidaan niiden terveyshaittojen ja koukuttavuuden vuoksi.

Onko psykologinen koukuttaminen vaarattomampaa kuin kemiallinen koukuttaminen? Jälkimmäisen vaikutukset on helpompi nähdä, mutta pelien ja älypuhelinten mahdolliset haitat näkyvät äijäteineissä vasta 10-20 vuoden päästä. Psykologisia haittoja on silloinkin vaikea mitata. Mikä on esimerkiksi tietokoneessa autolla kaahaamisen vaikutus todelliseen liikennekäyttäytymiseen sitten joskus myöhemmin? Siirtyvätkö auto- ja sotapeleistä opitut käyttäytymismallit arkielämään? Entä peleissä opitut sovinistiset asenteet?

Jos pelaa liikaa NHL-peliä tietokoneella, on vaara päätyä äijäteiniksi ja peräkammarin pojaksi. Jos pelaa liikaa kaukalossa, on mahdollisuus päästä NHL-liigaan ja missien puolisoksi. Onhan siinä aika iso ero.

Sitten on vielä yksi ero: fyysinen maailma asettaa aina luonnollisia rajoja. Hallivuoroja on rajallisesti, ulkona voi pelata vain osan vuodesta, kukaan ei jaksa pelata monta tuntia oikeaa kiekkoa. Tietokoneella mitään rajoja ei ole. Uusia kenttiä, vastustajia ja haasteita riittää loputtomasti. Ihmisen psyyke ei ole sopeutunut rajattoman tarjonnan maailmaan.

Joten olen pitkälti samaa mieltä Olli Aaltosen kanssa: tietokonepelit eivät itsessään ole pahasta, mutta niitä ei myöskään voi verrata jääkiekkoon tai postimerkkeilyyn.

PS. Tuo äijäteini taitaa olla uudissana, ei löydy Googlesta ennen tätä päivää. Kerrassaan mainio keksintö, vinkiksi Kotukselle kun valitsevat kuukauden sanaa. 

perjantai 16. joulukuuta 2016

Nuoretkin syrjäytyvät digitalisaatiosta

Vanhukset eivät ole ainoita, joiden sopeutuminen digiajan itsepalveluihin tuottaa ongelmia. Yllättäviä vaikeuksia on myös nuorilla, joiden kuvittelemme olevan diginatiiveja ja uivan netissä kuin kala vedessä. Älypuhelinten nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille.

Syynä ovat älypuhelimet, joiden nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille. Nuoret osaavat ottaa selfieitä ”Instaan”, pelata näppäriä sormia vaativia mobiilipelejä ja chattailla Whatsappissa, mutta netin asiointipalvelut, sähköpostin käyttö tai toimistosovellukset jäävät vieraiksi. Saati, että heillä olisi mitään ymmärrystä hakukoneen tai internetin toimintaperiaatteista.

Automatiikka nakertaa itsestäänselvinä pidettyjä taitoja. Välimerkit katoavat teksteistä, kun chattaillessa niitä ei tarvita ja ohjelma lisää ison alkukirjaimen automaattisesti. Hiljattain opettaja kertoi oppilaan ihmetelleen, miten tietokoneella voi kirjoittaa pieniä kirjaimia – näppäimistössä kun oli vain isoja kirjaimia.

Nuorten käsitys tietoturvasta usein ontuu (”ei minulla ole ­mitään salattavaa tai varastettavaa”) ­eikä valeuutisia aina osata erottaa oikeista. Kaikki viestintä saatetaan nähdä samanarvoi­sena massana.

Kukaan ei synny diginatiiviksi. Uudet välineet vaativat kaikilta harjoittelua ja perehtymistä. Ellei koulu pysty opettamaan nuorille tarpeellisia it-taitoja, pärjääminen työelämässä tulee olemaan vaikeaa. Entä miten nuoret pärjäävät aikanaan itse eläkkeellä, jos eivät hallitse edes nykyisin vaadittavia taitoja?

(Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 11.12.2016)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sananvapaus rajoittaa sananvapautta

Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 1980-luvulta lähtien ja tiedän, että tunteet kuumenevat helposti. Ensin väiteltiin harrastajien purkeissa (BBS), sitten Internetin (siihen aikaan vielä isolla alkukirjaimella) Usenet-alueilla. Kasvottomissa väittelyissä kuppi meni helposti nurin, jolloin syntyivät mm. termit flaming, flamewar, flamebait ja trolli (joka nyttemmin on väännetty tarkoittamaan valtion tukemaa informaatiovaikuttamista, mutta joka alunperin viittasi tahalliseen muiden keskustelijoiden ärsyttämiseen).

Ärhäkkäät nettikeskustelut eivät siis ole mikään uusi asia. Mutta kun netissä aikoinaan fleimattiin käyttöjärjestelmien tai koneiden paremmuudesta, kaikki tiesivät rajansa. Keskustelijoiden puhelinnumerot (BBS) tai käyttäjätunnukset (yliopistojen nettiyhteydet) olivat tiedossa, joten toisen haukkuminen idiootiksi oli suunnilleen pahinta, mitä keskusteluissa näki.

Nykyisessä verkossa, jota ei enää voi kutsua netiksi, tilanne on paljon pahempi. Mitään rajoja ei näytä olevan. Poliisi ja palveluiden ylläpitäjät ovat voimattomia puuttumaan laittomiin kunnianloukkaukseen ja avoimeen vihapuheeseen. Kun puhe saa jatkua, siitä tulee yleisesti hyväksyttyä, eivätkä ihmiset arastele rikkoa lakia edes omalla nimellään Facebookissa.

Televisiossa, lehdistössä ja netissä esitetyistä vääristä mielipiteistä rangaistaan julkisella paskamyrskyllä, joka käyttää kaikkia keinoja väärinajattelevan vaientamiseen. Sähköpostilla lähetetään tappouhkauksia, kotiin soitellaan ja henkilötietoja levitetään netissä. Naispuoliset tutkijat ja poliitikot saavat kuulla huorittelua.

Joukko ihmisiä on ottanut itselleen sensuurin tehtävät. He katsovat oikeudekseen päättää, mitkä mielipiteet ovat sallittuja ja mitkä asiat tosia. Täydellinen anonymiteetti helpottaa piiloutumista ja toisten sananvapauden rajoittamista.

Lopputulos on ymmärrettävä: kukaan ei halua joutua hyökkäyksen uhriksi yhä uudelleen ja uudelleen, helpommalla pääsee kun vaikenee ja pitää mielipiteet omana tietonaan. Olemme palanneet Neuvostoliiton ja suljettujen Aasian maiden aikaan. Vääristä mielipiteistä seuraa rangaistus, jonka pelko tukkii jo etukäteen ihmisten suut.

Paradoksaalista kyllä, rajaton sananvapaus on johtanut sananvapauden rajoittamiseen. Olen itsekin jättänyt muutamia kommentteja ja blogitekstejä kirjoittamatta tietäen, ettei niistä seuraisi mitään hyvää.

Erityisen arka aihe on maahanmuutto ja islam, mutta hyökkäyksen kohteeksi voi joutua muistakin tunteita herättävistä aiheista. Tuore esimerkki on Mikko Kärnän turkismielipiteistä saamat uhkaukset.

Kun vihapuhe nousee otsikoihin, sen harjoittajat alkavat esittää tyhmää ja kysyvät, mistä voi tietää mikä on vihapuhetta? Entä jos kyse on vain vastaanottajan kannalta epämiellyttävistä mielipiteistä? Minähän käytän vain sananvapauttani.

Kaikkia asioita tulee voida kritisoida. Oleellista on, että oma kirjoitus kohdistuu itse asiaan eikä sen esittäneeseen henkilöön. Lisäksi jokainen voi kysyä itseltään: olisinko valmis sanomaan tämän henkilölle kasvokkain, julkisesti ja omalla nimelläni? Jos vastaus on kyllä, kyse on luultavasti kritiikistä. Ei-vastaus viittaa vahvasti vihapuheeseen.

Jos on eri mieltä maahanmuutosta, sitä voi kritisoida perustelluilla mielipiteillä. Tässä suhteessa Ylen TV-uutiset teki taannoin karhunpalveluksen, sillä sen uutisointi maahanmuutosta oli kovin valikoivaa. Ylen tehtävänä on monikulttuurisuuden tukeminen, mutta uutisoinnin tulisi säilyttää puolueettomuutensa kaikissa oloissa.

Vääräksi koettua vaikuttamista ei vaienneta vihapuheella vaan levittämällä itse oikeaa tietoa.

Toinen vihapuhujien puolustelu on se, että julkisuuden henkilöiden pitääkin olla paksunahkaisia eikä rajukaan kirjoittelu ole todellinen uhka. Totta, esimerkiksi poliitikkojen pitää kestää vastakkaisia mielipiteitä ja olla valmis keskustelemaan kaikkien kanssa. Mutta kunniaan, henkeen tai terveyteen liittyvät uhkailut ovat yksinkertaisesti laittomia, eikä kenenkään tarvitse sietää niitä. Sanoilla on ennen pitkää taipumus muuttua teoiksi. Vihapuhe luo lisää vihaa.

Rajaton vapaus johtaa toisten ihmisen vapauksien ja oikeuksien rajoittamiseen. Ajatellaan vaikka liikkumisen vapautta: jos se olisi täydellistä, ihmiset voivat tulla toisten koteihin ja rikkoa kotirauhaa sekä yksityisyyttä. Jos yrittämisen vapaus olisi täydellistä, yritykset voisivat maksimoida voittonsa asiakkaiden terveyden kustannuksella ja huijata minkä ehtivät. Ja niin edelleen.

Yhteiskunta takaa kansalaisille joukon vapauksia ja perusoikeuksia -- kuten sananvapauden -- mutta asettaa niille aina myös rajoituksia. Mikään vapaus ei ole täydellistä, koska absoluuttinen vapaus turmelee aina kaiken.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Onecoinisteilla hankala vero-ongelma

Vuoden lähestyessä loppuaan Onecoiniin rahojaan laittaneet ovat hankalassa tilanteessa. Yleensä rikkaus on iloinen asia, mutta Onecoinissa mikään ei noudata totuttuja kaavoja.

Verottaja julkisti jo 2013 ohjeet virtuaalivaluutan verokohtelusta. Esimerkkinä on Bitcoin, jonka arvo web-sivun esimerkeissä on 0,5-1 euroa. Arvo on varmaan valittu havainnollisuuden vuoksi, mutta pisti silmään, koska nykykurssi on 700 euroa.

Ohjeen mukaan virtuaalivaluutan myyntituloja verotetaan pääomatuloina, joista ei kuitenkaan voi tehdä tappiovähennyksiä. Voitolla myynnistä menee veroa, tappiot jäävät itselle. Tämä selvä.

Virtuaalivaluutan louhinta katsotaan ansiotuloksi: Louhimisesta vastineeksi virtuaalivaluuttana saatua tuloa ei voida pitää varallisuuden kerryttämänä. Tuloverolain 61 §:n mukaan ansiotuloa on muu tulo kuin pääomatulo. Siten louhintaan osallistumisesta saatava tulo on saajansa ansiotuloa.

Seuraava lause on kaikkein tärkein: Louhinnasta saatu tulo realisoituu verotettavaksi sillä hetkellä, kun henkilö saa virtuaalivaluutan vallintaansa. Virtuaalivaluutan arvona käytetään saantohetken mukaista vaihtokurssia.

Onecoin korostaa myyvänsä vain koulutusta, jossa kaupan päälle tulee maksuttomia optioita, jotka voi laittaa louhintaan, ja silloin tuloksena on virtuaalivaluuttaa. Koska Onecoineja ei voi ostaa, valuutta on väistämättä louhinnan tulosta ja siten saajalleen ansiotuloa.

Tulkintani on, että tokeneilla saadut kolikot ovat ansiotuloa ja vuoden aikana tapahtunut arvonnousu pääomatuloa. Jälkimmäinen verotetaan vasta kun kolikkoja pääsee myymään.

Helmikuun koulutuksessa maajohtaja Tommi Vuorinen valitti, miten vaikeaa on ollut saada verottajalta selkeitä päätöksiä Onecoinin verotuksesta. En yhtään ihmettele, onhan tilanne hyvin poikkeuksellinen. Normaalisti vuoden aikana kertynyttä tuloa voi käyttää verojen maksamiseen, mutta Onecoinin tapauksessa omaisuuden haltija ei pysty käyttämään varallisuuttaan mitenkään. Hankala tilanne. Onko varallisuus "vallinnassa", jos yhtiö ilmoittaa arvon, mutta estää realisoinnin?

Onecoinisti voi jättää tulot kylmästi ilmoittamatta, jolloin hän syyllistyy veropetokseen ja joutuu maksamaan verot jälkikäteen kaksinkertaisena. Suurissa summissa voidaan määrätä muitakin rangaistuksia.

Toinen vaihtoehto on ilmoittaa vuoden aikana saadut virtuaalirahat tulona ja maksaa niistä jälkiverot vuoden 2017 lopussa -- ja toivoa, että Onecoineja pystyy siihen mennessä myymään yhtiön ilmoittamalla kurssilla. Harkinta-aikaa on ensi vuoden toukokuuhun asti, jolloin veroilmoitus pitää jättää.

Pahin skenaario on, että ilmoittaa tulot oikein mutta Onecoin kaatuu, ennen kuin rahoja on saanut ulos. Silloin menettää rahansa kahdesti -- ensin "koulutukseen" ja sitten veroihin. Verottaja on mielenkiintoisessa tilanteessa yrittäessään arvioida, olivatko vuoden 2016 tulot todellisia, ja pitääkö huijareille menetetyistä virtuaalivoitoista maksaa oikeilla euroilla. Ratkaiseeko verovelvollisen tahto vai varallisuuden tosiasiallisuus?

Jos Onecoin ei ole kaatunut syksyyn mennessä, verottaja pitää tuloja todellisina, ja verot menevät maksuun. Taannehtivasti verotuksen korjaaminen rahoja palauttamalla lienee mahdotonta. Paradoksaalista kyllä, onecoinistien kannattaa toivoa järjestelmän kaatumista joko pikaisesti tai sitten ei ollenkaan.

Tämä kaikki perustuu omaan tulkintaani. Olen insinööri enkä juristi, joten voin hyvin olla väärässä. OC-väki on varmaan selvitellyt asiaa keskuudessaan, kuulen mielelläni mikä on lopputulos. Maajohtaja Vuorisen kunniaksi on sanottava, että jo helmikuun videolla hän kehotti hoitamaan veroasiat ajoissa kuntoon.

Mitä muuta Vuorinen helmikuussa lupasikaan? Kauppapaikkojen piti avautua jo kevään aikana. Ei ole auennut vieläkään. Vuorinen lupasi, että helmikuussa 2017 (kaksi kuukautta aikaa!) kaikkien vakavasti suhtautuvien piti olla taloudellisesti riippumattomia. Huonolta näyttää, kun rahoja ei saa ulos. Kurssin piti nousta 100 euroon parissa vuodessa, kohta on kulunut puolet tuosta ajasta ja kurssi on noussut viidestä vasta kahdeksan euron tienoille (unohdetaan rujautus, koska ei Vuorinenkaan siitä puhunut). Auditointi on ilmeisesti kokonaan unohdettu. Luvatun kansainvälisen tilitoimiston sijaan sitä alkoi hoitaa tuntematon pienyritys.

Vuorinen itse on kadonnut julkisuudesta eikä enää vastaa toimittajille. Vielä helmikuussa hän esiintyi maajohtajana ja sanoi lähettävänsä toimittajille säännöllisesti mediatiedotteita. Nyt maajohtajalta voisi vaikka kysyä, miksi pankit eivät enää välitä rahaliikennettä Onecoinin emoyhtiöön, ja miten rahaliikenne nykyään hoidetaan - pimeästi käteiselläkö? Siitä ei ainakaan tule vero-ongelmia.

Lisäys 9.12.2016: Kommenttien perusteella vielä pari näkökulmaa. Tavanomainen rikoshyöty ei ole verotettavaa tuloa, vaan se peritään takaisin valtiolle/uhrille. Virtuaaliset Onecoin-louhinnat ovat rikoshyötyä vain Rujan & yhtiön näkökulmasta. Suomalaisen sijoittajan kannalta kyse on pikemminkin käänteisestä rikoshyödystä: jos tulee huijatuksi, pitääkö siitäkin maksaa verot? Kommenteissa mainitun Wincapita-tuomion perusteella pitää.

1.10.2016 tapahtunut rujautus, jossa kolikot louhittiin uudelleen ja samalla niiden määrä tuplattiin, on niin ikään hankala kohta. Vanhat kolikot menettivät arvonsa, mutta arvonmenetys ei ole vähennyskelpoista. Bangkokissa kaikki kolikot (muka) louhittiin uudelleen. Tämän perusteella kaikki tilillä nyt olevan kolikot olisivat tämän vuoden ansiotuloa ja pääomatuloa olisi vain loka-joulukuussa tehdyt kolikkojen myynnit.

Lisäksi onecoinistin pitää tietenkin ilmoittaa verottajalle erilaiset verkostopalkkiot. Niiden verokohtelussa ei pitäisi olla epäselvyyttä, koska samanlaisia palkkioita maksavat muutkin verkostomarkkinointiyritykset.

maanantai 5. joulukuuta 2016

CIA ja palava öljylautta

George Tenet johti CIA:ta tapahtumarikkaina vuosina 1997-2004. Ei ole kovin yleistä, että tiedustelujohtaja kirjoittaa muistelmansa, mutta Tenetillä jäi yhtä sun toista hampaankoloon. Niistä lisää myöhemmin, sillä vuonna 2007 ilmestynyt kirja At the center of the Storm antaa aihetta useampaankin blogikirjoitukseen.

At the Center of the Storm - myrskyn silmässä
Tilasin kirjan Amazonista käytettynä, bonuksena tuli tekijän allekirjoitus:

George Tenet.
Kirja on tapahtumiltaan mielenkiintoinen ja haamukirjoittaja Bill Harlow on tehnyt hyvää työtä: näin sujuvaa tekstiä on ilo lukea.

Tenet kertoo, miten hän sai 1997 johdettavakseen pahasti rapistuneen tiedustelukoneiston. Neuvostoliiton kaatuminen oli luonut ilmapiirin, jossa vihollisia ei enää ollut. CIA:n rahoitusta vähennettiin ja henkilökunnan työmoraali oli rapistunut.

Mitä Tenet teki? Sen kertoo toisen luvun otsikko: The Burning Platform.

CIA: The Burning Platform.
Toukokuun viidentenä 1998 Tenet kokosi 500 alaistaan Kuplaksi kutsuttuun, igloota muistuttavaan auditorioon, ja kertoi CIA:n olevan pulassa. Ellei liekkejä saataisi sammumaan, kaikki vajoaisivat meren syliin.

CIA:n väki seisoi palavalla öljylautalla.
Palava öljylautta ei ollut Tenetin omaa keksintöä, hän kirjoittaa kuulleensa sen joltain toiselta henkilöltä organisaation tilaa käsittelevässä sisäisessä keskustelussa elokuussa 1997. Mutta kuten Tenet kirjoittaa: "The term 'burning platform' stuck - probably because it was so metaphorically accurate and because it reminded us every day of just how much was at stake".

Palava öljylautta kuulostaa meistä kovin tutulta, sillä 3.2.2011 hiljattain aloittanut Stephen Elop piti samansisältöisen puheen Nokian henkilökunnalle. Olisi kiinnostavaa tietää, oliko Elop lukenut Tenetin kirjan (hyvin mahdollista) vai keksikö hän kielikuvan itse. Joka tapauksessa vaikutus oli sama: puhe ja siitä henkilökunnalle jaettu muistio alkoi symboloida Nokian ongelmia ja leimasi koko Elopin toimitusjohtajakautta.

Kauppalehden toimittajat Pekka Nykänen ja Merina Salminen pitävät lokakuussa 2014 julkaisemassaan kirjassa Elopin öljylauttapuhetta ratkaisevana virheenä. "Näillä sanoilla Stephen Elop tuhosi Nokiassa lähes kaiken", otsikoi Kaleva arvionsa kirjasta.

Äskettäin Ylen Erehdysekspertti-ohjelmassa (Nokia romahti egosysteemiin!) haastateltu Merina Salminen toisti käsityksensä, jonka mukaan puhe oli Elopin virheistä suurin. Kun tieto Symbianin hylkäämisestä levisi markkinoille, jälleenmyyjät tunsivat itsensä petetyiksi ja asiakkaat alkoivat odottaa tulevia Windows-puhelimia jolloin vanhojen mallien myynti loppui kuin seinään. Tämä kaikki on kiistatonta.

Ehkä todellinen virhe oli sittenkin kulttuurien eroissa. Elop ei ymmärtänyt, miten kirjaimellisesti suomalaiset ottavat viestinnän. Amerikassa värikkäät kielikuvat toimivat myönteisesti silloinkin, kun niiden sisältö on kielteinen. Öljylauttavertauksesta koitui Tenetille pelkkää plussaa, mutta Elopin tapauksessa se lasketaan hänen suurimmaksi virheeksi.

Radio-ohjelmassa Salminen nimeää toisenkin syyn Nokian tuhoon: johto ei uskonut omaan Meego-alustaan, vaan lähti mieluummin epäonniseksi osoittautuneeseen yhteistyöhön Microsoftin kanssa. Tähän johtopäätökseen toimittajat tulivat haastateltuaan lukuisia Nokian tuotekehityksen insinöörejä.

Rohkenen epäillä, että insinööreillä on ollut hieman kapea näkökulma asiaan. Aina öljylauttapuheesta lähtien nokian ex-insinöörit ja lähipiiri ovat haikeina muistelleet, miten lupaava Meego oli ja miten oma alusta olisi pelastanut Nokian.

Itse en tähän usko. Meego myöhästyi, koska alustan virrankulutus oli liian suuri, mutta se on pelkkä tekninen yksityiskohta. Nokian olisi pitänyt reagoida Applen julkistaessa iPhonen (mieluummin jo sitä ennen), mutta yhtiö ei siihen kyennyt. Johtajaongelmien lisäksi Nokia oli tekniikkayhtiö, vaikka kehitys oli siirtynyt ohjelmistoihin. Kaikki, jotka muistavat Ovi-viritykset, puistelevat vieläkin päätään. Sähköposti, kauppa tai edes tietojen synkronointi ei koskaan toiminut kunnolla Nokian omissa puhelimissa.

Miten ihmeessä Nokia olisi rakentanut Meegon päälle menestyvät palvelut, kun se ei pärjännyt edes Microsoftin antamilla valmiilla palveluilla? Markkinoilla ei yksinkertaisesti vuonna 2011 ollut enää tilaa kolmannelle alustalle. Ihan sama, vaikka Meego olisi ollut Windows Phonea parempi alusta. Se oli kuitenkin vain tekniikkaa.

Nokian ratkaiseva virhe oli myöhästyminen. Elopin öljylauttapuhe tarjoaa jälkipolville vain sopivan tekosyyn.
Website Security Test