maanantai 4. toukokuuta 2009

Muistojeni Bond, James Bond


Jonotin muiden tapaan nimikirjoitusta Roger Moorelta ja huomasin, etten ollut suinkaan ainoa. Jonossa kaikenikäiset kertoivat olleensa pitkään Bond-faneja. Mikä helpotus! En ollutkaan ainoa.
Minulla oli onni aloittaa Bond-elokuvat suoraan huipulta, sillä ensimmäinen näkemäni Bond-elokuva oli 007 Rakastettuni , jonka kävin katsomassa Tampereella Petit-elokuvateatterissa 26.9.1977 ja vielä uudelleen 5.10.1977. Lippu maksoi tuolloin 12 markkaa.

Moore on itse pitänyt kyseistä elokuvaa parhaana Bondinaan. Eikä ihme, sillä tässä elokuvassa on sopivassa suhteessa kaikki se, mikä tekee Bondista Bondin: huumori, jännitys, eksoottinen ympäristö, erikoiset laitteet... jopa melkein uskottava juoni.

Myöhemmin ostin Flemingin kirjan (jolla ei ole elokuvan kanssa muuta yhteistä kuin nimi), hankin Lontoosta englanninkielisen VHS-version, myöhemmin suomalaisen version sekä kaksi dvd:tä: tavallisen ja myöhemmin ilmestyneen laajakangasversion. Epäilemättä ostan vielä joskus Blu-ray-versionkin, sittenkin kun siitä ilmestyy juhlavuoden erikoispainos. Kävin myös katsomassa Gizan pyramidien valoshown, jonka teksti ei ollut muuttunut sitten elokuvan tekemisen.

Kolmekymmentä vuotta sitten jokainen uusi Bond-elokuva oli merkkitapaus. Siksi niihin liittyy itselläni (ja näköjään muillakin) monia muistoja. Siihen aikaan ei ollut fanisaitteja, ei Youtube-promoja, ei nettikeskusteluja eikä Facebook-ryhmiä. Oli vain itse elokuva. Sitä odotettiin pitkään ja hartaasti, ja kun leffa vihdoin tuli Suomeen, siitä maksettiin mielihyvin pyydetty elokuvalipun hinta. Eikä ollut puhettakaan, että Bondeja olisi esitetty televisiossa!

Se malli toimi. Kaikki olivat tyytyväisiä. Siksi on vaikea ymmärtää tämän päivän piratebayläisiä, jotka väittävät, että kaikki tämä pitäisi nyt saada ilmaiseksi, koska dvd:n ostaminen tai elokuviin meneminen on liian vaivalloista. Ja mistä tietää, onko elokuva edes lipunhinnan arvoinen? Ei sellaista ennen tarvinnut kysyä. Sisältö oli niukkuushyödyke, josta maksettiin kiitollisena pyydetty hinta.

Roger Moore kiertää nyt maailmaa muistelmiaan myymässä. Tämäkö on se tapa, jolla elokuvatähtien pitäisi jatkossa rahoittaa elämisensä ja uusien elokuvien tekeminen? Bändit voivat lähteä kiertueelle jos levymyynti laskee, mutta mitä tekevät elokuvatähdet? Edustaako 81-vuotias näyttelijä katoavaa maailmaa?

Olen maksanut mielelläni Bondit kirjoina, elokuvina, vhs-kasetteina ja dvd-levyinä. Niiden tekijät ovat rahansa ansainneet. Erityisen kiitollinen olen Roger Moorelle, joka livenä osoitti olevansa maineensa veroinen: hyväntuulinen, hauska ja peribrittiläinen. Laitoin muutamia kuvia myös verkkoon.

9 kommenttia:

Janne Pirinen kirjoitti...

Noh, noh.

Wikipedia: "Quantum Of Solace on tammikuun 2009 loppuun mennessä tuottanut 552 miljoonaa dollaria" Eipä taida Jameksen tiliä vielä piraattibayt kummasti kaventaa. Ajat nyt vaan tuppaavat muuttumaan muutenkin. 1977 presidentitkin olivat aina kekkosia.

Anonyymi kirjoitti...

"Ja mistä tietää, onko elokuva edes lipunhinnan arvoinen? Ei sellaista ennen tarvinnut kysyä. Sisältö oli niukkuushyödyke, josta maksettiin kiitollisena pyydetty hinta."

Tämä tuntuu valitettavasti olevan edelleen monen leffastudion periaate. Sisällöstä viis, kunhan jotain saadaan levitykseen työnnettyä. Quantum Of Solace on tästä hyvä esimerkki. Jos se ei olisi ollut Bond-leffa, niin kyseinen tekele olisi päätynyt varmaan suoraan DVDlle.

Anonyymi kirjoitti...

Roger Moore kiertää nyt maailmaa muistelmiaan myymässä. Tämäkö on se tapa, jolla elokuvatähtien pitäisi jatkossa rahoittaa elämisensä ja uusien elokuvien tekeminen?Kukaan ei maksa elokuvatähdille pelkästään siitä, että he ovat elokuvatähtiä. Elokuvatähden pitää rahoittaa elämänsä esimerkiksi esiintymällä mainoksissa tai kirjoittamalla kirja. Näin se on aina ollut.

Ja Petteri, elokuvatähdet eivät itse rahoita elokuvien tekemistä. Siinä olisi voinut vaikkapa tuo uusin Bond jäädä tekemättä, jos leffastudio olisi sanonut Daniel Craigille, että maksapas 200.000.000 dollaria, niin aloitetaan kuvaukset...

Anonyymi kirjoitti...

Taitaapa Petterinkin juttuja lukea melko moni - kuvienkin sijaan tulee

HTTP 403.9 - Access Forbidden: Too many users are connected
Internet Information Services

Harmillisesti jäi ko. tilaisuus välistä (ja jää tänäänkin). Ehkä joskus pääsen edes kuvia näkemään.

- Nimeni on Arzka, Raaja Arzka

Petteri Järvinen kirjoitti...

Suurin osa tähdistä ei rahoita elokuviaan, muutamat rahoittavat. Tarkoitin kylläkin sitä, että jollakin elokuvatähtien on rahoitettava se aika, joka elokuvan tekemiseen menee. Pitäisikö kaikkien tähtien kiertää myymässä muistelmiaan, jotta saisivat rahaa esiintyä elokuvissa?

Mitä elokuvien laatuun tulee, en usko sen heikentyneen. Pikemminkin on käynyt päinvastoin: tämän päivän elokuvat ovat niin teknisesti kuin sisällöllisesti parempia kuin ennen. Niihin käytetään enemmän kaikkien alojen osaamista. On pakko, sillä kilpailu on koventunut.

Se, että elokuvat ennen tuntuivat paremmilta, on pitkälti psykologiaa. Silloin tyydyttiin vähempään.

Jos aivan rehellisiä ollaan, useimmat vanhat Bondit ovat aika kökköjä. Jonain päivänä niitä vielä pidetään puhtaana camppinä. Juju onkin siinä, että aikoinaan ne tuntuivat hyviltä, ja muistot liittyvät tähän tunteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös jossain uutisoitu, että juuri ne jotka harrastavat mm. elokuvien lataamista, käyvät useasti elokuvissa?

http://piraattiliitto.org/uutiset/2007/04/ruotsalaistutkimus-piraatit-elokuva-ja-musiikkiteollisuuden-paras-asiakasryhm

Itseni mukaan lukien.

Anonyymi kirjoitti...

Kummallista niputtaa vanhan Bondi-näyttelijän ihastelu yhteen piratismin muodikkaan kritisoinnin kanssa. Petteri taitaa elää vähän eri todellisuudessa kuin muut, jos kuvittelee että elokuvat eivät enää tuota rahaa tekijöilleen ja näyttelijöilleen piratismin takia.

Täysin ylimainostettu mörkö tuo piratismi kaikilla aloilla, sisällön tuottajat eivät ole koskaan historiassa tulleet rikkaammiksi työllään kuin nykyään (käytännössä) ikuisten tekijänoikeuksien ja moneen kertaan myytävien samojen tuotteiden (elokuva, hotellikanava, lentokonekanava, kaapelitv, dvd, televisio) ansiosta. Musiikin esittämiseen pätee pitkälti sama: montako 70 000 ihmisen konserttia Suomessa järjestettiin vuonna 1989? Kävin jo silloin lähes kaikissa suurissa konserteissa, eipä kulunut rahaa ihan samalla tapaa silloin kuin nyt.

Bondeissa kannattaa tutustua vanhojen Bondien tuottoihin + näyttelijöiden/tuottajien/kaikkien muiden elokuviin liittyvien ihmisten ansioihin ennen ja nyt ja pohtia sitten uudelleen näitä piratismihöpinöitään. Tietoturvan osalta osoitit tuossa taannoin kirjoituksessa tunnistavasi tietomurroista varoittamisen ylilyönnit. Etkö tosiaan näe että piratismin osalta kyse on pitkälti samasta peikkojen ja mörköjen näkemisestä kaikkialla?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Olen kriittinen molempia osapuolia kohtaan. Sisältöteollisuus menestyy erittäin hyvin, elokuvien tuotot nousevat uusiin ennätyksiin ja alan liikevaihto kokonaisuutena kasvaa (vrt. esim. Teoston perimät esityskorvaukset: musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan, ja siitä myös maksetaan enemmän kuin koskaan).

En usko, että kovinkaan moni jätti esim. uusimman Bondin katsomatta teattereissa sen vuoksi, että imuroi sen etuajassa netistä. Nämä sisällön kuluttamisen muodot eivät kilpaile keskenään.

Tasapaino säilyy, koska nettilataukset ovat kaikesta huolimatta marginaali-ilmiö. Suurin osa kuluttajista ei halua käyttää laitonta tapaa, vaan maksaa sisällöstä. Mutta entä jos piraattipuolue saisi tahtonsa läpi ja lataus tulisikin lailliseksi? Kuinka moni sen jälkeen viitsisi maksaa, jos ilmainen ja laillinen vaihtoehto olisi tarjolla?

Väite, että "piratismi on vain lisännyt levyjen myyntiä" saattaa pitää paikkansa nyt, kun se on vain harvojen aktiivien touhua. Jos lataukset laillistettaisiin ja kaikki alkaisivat hankkia sisältönsä ilmaiseksi, lopputulos olisi ihan toinen.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta voisi todeta, että koko viihdeteollisuus on joltiseltaankin yliarvostettu, ainakin rahalla mitaten. En oikein voi ymmärtää, miksi näyttelijä/muusikko/yms on miljoonien arvoinen, mutta terveydenhuolto/koulutus/yms ansaitsevat murusia tuohon verrattuna. Yhteiskunnan ja ihmiskunnan kannalta kun näyttelijä ja muut henkisen taiteen edustajat eivät meitä eteenpäin auta. Mutta tässäkin pätee se, että tyhmä ei ole se joka pyytää vaan joka maksaa. Mutta lainsäätömielessä pitäisi tekijänoikeuksia kaventaa reippaasti.