keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kansanedustajat kohottavat profiiliaan tietoyhteiskunta-aiheilla

Kansanedustajat ovat huomanneet, että tietoyhteiskunta-asioilla on helppo saada julkisuutta, ja että ne kiinnostavat varsinkin nuoria äänestäjiä. On hyvä, että aihepiiri alkaa vihdoin kiinnostaa myös poliitikkoja. Toivoisi kuitenkin, että edustajat vaivautuisivat perehtymään asioihin ennen kuin ottavat niihin kantaa julkisuudessa.

Heli Järvinen (ei sukua, meitä järvisiä riittää) vetosi blogissaan luovan työn tekijöiden puolesta. Lause Esimerkiksi Spotifyn kaltaisista pilvipalveluista ei makseta musiikin tekijälle mitään on virheellinen ja osoittaa, ettei edustaja ole lainkaan perehtynyt asiaan. Spotify ei ensinnäkään ole pilvipalvelu ja toiseksi levy-yhtiöille tilitetään osa palvelun tuotoista. Spotify on nimenomaan se suunta, johon niin artistit, käyttäjät kuin levy-yhtiöt itsekin haluaisivat musiikin nettikauppaa kehittää.

Spotifyssä ja pilvipalveluissa Järvinen on astunut tietämättömyyden miinaan, mikä on sinällään ymmärrettävää. Kansanedustaja ei voi olla asiantuntija joka alalla. Mutta heti perään hän antaa ymmärtää, että hyvitysmaksu pitäisi laajentaa kännyköiden mp3-soittimiin. Tässä Järvinen ei voi enää vedota tietämättömyyteen, sillä eduskunta on itse säätänyt tekijänoikeuslain ja luonut veroluonteisen hyvitysmaksun, jolla ei ole mitään tekemistä piratismin eikä juuri tekijänoikeuksienkaan kanssa.

Netissä eniten ärtymystä on herättänyt Järvisen viimeinen lause: viime kädessä nettiyhteyden voi myös katkaista, jos laiton toiminta ei lopu. Tämän suhteen olen itse varovainen. Nettiyhteyden katkaisu olisi kova, mutta silti huonosti toimiva rangaistus. Vaan mikä olisi parempi? Mikään ryhmä ei voi ottaa avoimesti oikeutta omiin käsiinsä, kuten piraatit nyt uhoavat tekevänsä. Niin kauan kuin nettilataus on kiellettyä, lakia on jotenkin valvottava ja jonkinlainen rangaistus on paikallaan. Jos laki koetaan vääräksi, kaikki keinot sen muuttamiseksi ovat toki käytettävissä. Tämä hankala asia vaatii vastaantuloa myös piraateilta.

Toinen nettiasioilla julkisuutta hakeva edustaja on vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Ukkoutuvalle puolueväelle verkkoasiat lienevät vieraita, joten Arhinmäellä on ainakin puolueen sisällä vapaat kädet.

Kirjoituksessaan Tiedon valtatien vasen kaista Arhinmäki arvelee, että tietoyhteiskunnan kysymykset ovat seuraava iso poliittinen teema, kuten ympäristökysymykset olivat 1980-luvun taitteessa. Poliitikkojen kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä.

Arhinmäki pitää "täysin järjettömänä" tuomiota, jonka jälkiään peitellyt tietomurtaja sai naapurin avoimen wlan-verkon käytöstä. Melkoista populismia! Sen perusteella kuka tahansa voi syyllistyä rikokseen tietämättään. Luulisi kansanedustajan tietävän, että rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Jos tietokone ottaa automaattisesti yhteyden ensimmäiseen avoimeen verkkoon, sitä ei mitenkään voida pitää rikoksena.

Lisää hienoja kiteytyksiä: "Tiedon jakaminen on mitä vasemmistolaisinta toimintaa." Ei ollut ainakaan ennen -- entisissä sosialistimaissa pyrittiin pikemminkin tiedon pimittämiseen ja sitä varten kirjoituskoneetkin piti rekisteröidä. Yksi Neuvostoliiton kaatumisen syistä oli tiedonvälityksen puuttuminen. Oli vain propagandaa.

Ja lopuksi: "Monet tiedon vapaalle jakamiselle asetetut keinotekoiset rajoitukset hyödyttävät lähinnä suuryrityksiä ja isoa rahaa, eivät taiteilijoita, muusikkoja tai tieteentekijöitä." Tarkoittaa Arhinmäki sitä, että musiikin ja elokuvien vapaa levitys pitäisi sallia netissä, jotta suuryritykset ja "iso raha" ei pääse hyötymään siitä? Olisiko se muusikoiden oman edun mukaista?

7 kommenttia:

jaska kirjoitti...

Jo se, että nettiyhteyden katkaisua rangaistuksena jossain käytetään ja tääläkin jotkut harkitsevat, kertoo siitä, että päättäjät eivät käsitä ollenkaan netin merkitystä.

Nettiä voi käyttää kaikenlaiseen toimintaan, josta toki osa voi toki olla rikollista. Netti on korvannut monessa asiassa postin ja puhelimen. Se on jopa paljon monipuolisempi kuin nämä.

Kukaan ei edes harkitsisi, että posti tai puhelin katkaistaisiin, jos näiden avulla tekee rikoksia.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jo se, että nettiyhteyden katkaisua rangaistuksena jossain käytetään ja tääläkin jotkut harkitsevat

Mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus?

jaska kirjoitti...

pj:"Mikä olisi oikeudenmukainen rangaistus?"

Se on vaikeampi kysymys, mutta kuten muissakin rikoksissa, eiköhän sakko/yhdyskuntapalvelus/vankeus+korvaukset ole ihan toimiva sellaisissakin rikoksissa, jotka on tehty internetissä.

Rikoksentekovälineen takavarikoitia voidaan toki myös käyttää. Nettirikoksessa se voi olla tietokone, postin avulla tehdyssä rikoksessa kenties kirjoituskone, mutta ei nettiyhteyden tai postin toimituksen katkaisu.

Pitää tosin huomioida, että tietokone on hyvin monipuolinen laite ja rikoksentekoväline voi olla hyvin pieni osa sen käyttöä ja tietokoneen takavarikointi voi joissain tapauksissa olla kohtuuttoman kova rangaistus. (esim. sakko:400e + tietokoneen(arvo:1500e) takavarikointi)

Anonyymi kirjoitti...

Jaska: Kukaan ei edes harkitsisi, että posti tai puhelin katkaistaisiin, jos näiden avulla tekee rikoksia.

Sopii kysyä niiltä, jotka ovat linnassa istuneet, onko siellä puhelimen tai postin käyttöä rajoitettu.

Anonyymi kirjoitti...

Sopii kysyä niiltä, jotka ovat linnassa istuneet, onko siellä puhelimen tai postin käyttöä rajoitettu.

En ihan tätä logiikkaa ymmärrä.

Jos nettiyhteyden kautta on tehty rikos, josta saa linnaa, niin eikö siinä ihan yhtä lailla rajoiteta netin käyttöä kuin postin ja puhelimenkin.

Jos jostain rikoksesta ei seuraa linnaa, ei kyllä yhteiskunta puhelimen tai postin käytön rajoittamista millään tavoin tee. Miksi siis nettiyhteydenkään?

Anonyymi kirjoitti...

Sopii kysyä niiltä, jotka ovat linnassa istuneet, onko siellä puhelimen tai postin käyttöä rajoitettu.

En ihan tätä logiikkaa ymmärrä.


Tarkoitin sitä, että rikoksiin syyllistyneiden rankaisemisessa systeemi ei mitenkään arkaile rajoittaa normaalisti itsestään selvinä ja tärkeinä pidettäviä vapauksia. Päinvastoin, niiden rajoittamista käytetään nimenomaan yhtenä rangaistuksen muotona.

Minusta ensimmäisen kommentoijan tekstissä esitetään, että netin, postin tai puhelimen käyttö olisivat jotenkin sellaisia perusoikeuksia, joiden rajoittamista ei rikoksen tapahtuessa harkita. Kyllä niidenkin rajoittamista käytetään osana rangaistusta sitten kun rikos systeemin laatimien sääntöjen mukaan sitä vaatii.

Saattaisin hyvin kuvitella, että yhteyksien katkaisemista käytettäisiin tulevaisuudessa rankaisukeinona siinä missä sakkoa tai vapausrangaistustakin, ja nimenomaan juuri sen takia että päättäjät kyllä käsittävät sen merkityksen.

Anonyymi kirjoitti...

mita olin etsimassa, kiitos