lauantai 29. lokakuuta 2016

Milloin meille tuli digitalisaatio?

Digitalisaatio, digitalisaatio, digitalisaatio... tähän taikasanaan törmää nykyään joka paikassa. Mutta kuka sen keksi ja milloin sana levisi yleiseen käyttöön?

Tein pienen tutkimusmatkan Hesarin mainioon tekstiarkistoon. Sana "digitalisaatio" esiintyy 2000-luvulla ensi kerran vuonna 2001, jolloin sillä viitataan Nokian voittokulkuun puhelinmarkkinoilla. Eri merkitys siis.

Ensimmäinen nykyisen kaltainen merkitys löytyy Heli Suomisen työelämä-osion jutusta 8.1.2006, jossa kerrotaan Tietoenatorin Ostravaan perustamasta palvelinkeskuksesta:

Ulkoistamisen aallon mahdollisti digitalisaatio. Jo aiemmin tehdastuotantoa oli siirretty edullisiin kaukomaihin, kuten Kiinaan. Mutta nykyään myös tietoverkon kautta toimivia asiantuntijapalveluja voidaan tuottaa tuhansien kilometrien päässä kuluttajasta, siellä missä se on halvinta.

Siinä se on! Seuraavana vuonna sana esiintyi kerran, mutta tarkoitti television digitalisointia, joten en laske sitä mukaan.

Yksittäiset maininnat löytyvät vuosilta 2010 ja 2012 -- mutta sitten räjähtää: vuonna 2014 on kymmenen mainintaa, 2015 jo 93 ja tänä vuonna 29.10.2016 mennessä peräti 166 mainintaa! Onkohan mikään toinen muotitermi aloittanut nollasta ja levinnyt näin nopeasti?

Hypetermin voittokulku alkoi 26.2.2014 jutusta "Taloustieteilijöiden kasvuresepti", jossa sana "digitalisaatio"esiintyi ensi kertaa lähes kahteen vuoteen (se edellinen oli pääkirjoitus "Digitalisaatio luo kasvua ja työpaikkoja" 29.6.2012). Seuraava osuma on toukokuulta 2014, sitten syyskuulta, lokakuulta ja marraskuussa osumia on jo kolme, samoin joulukuussa. Digitalisaatio oli pesiytynyt kielenkäyttöön ja yhtäkkiä sitä oli joka puolella.

Mitä vuoden 2014 loppupuolella tapahtui? Miksi digitalisaatio alkoi levitä kulovalkean tavoin? Tähän en osaa vastata, mutta siinäpä sopiva graduaihe jollekin. Termit eivät ole pelkkiä sanoja, vaan ne kertovat ajatuksista ja ilmapiiristä, joskus myös onnistuneesta tietoisesta vaikuttamisesta. Liittyisikö termin yleistyminen kevään 2015 eduskuntavaaleja pohjustaneeseen talouskeskusteluun, jossa d-vitamiinista toivottiin apua Suomen talouskehitykseen?

Yhtä kiinnostavaa olisi tietää, miksi aiemmin niin yleinen "tietoyhteiskunta" on hiipunut. Vuoden 2000 lehdissä sana esiinty 90 kertaa, tänä vuonna se on mainittu vain kerran. Onko tietoyhteiskunta toteutunut, jolloin sanaa ei enää tarvita, vai pikemminkin unohdettu?

Tietoyhteiskunta hävisi ja tilalle saimme digitalisaation. Mutta muuttuiko arjen tasolla mikään? Eikö digitalisaatio tarkoita samaa, mistä ennen puhuimme tietoyhteiskuntana?

Digitalisaatio-termi alkoi yleistyä äkisti vuoden 2014 lopussa.
Huomaa, että kuvassa vuoden 2016 tieto vain 29.10.2016 tilanteen mukaan. Vuosien 2001 ja 2007 yksittäiset digitalisaatio-sanat käyttävät termiä eri merkityksessä kuin nykyisin.

Lisäys 30.10.2016: Grafiikasta voi nähdä ristiriidan puheen ja todellisuuden välillä. Digitalisaatiokehitys ei varmasti alkanut vuonna 2014, vaikka puhe siitä alkoikin, vaan paljon aiemmin. On kolme vaihtoehtoa: a) kehitystä ei huomattu aiemmin, b) siitä käytettiin jotain toista nimeä tai c) nykyinen digitalisaatio-hypetys on tarkoituksellista ja irtaantunut todellisuudesta.

Viimeinen vaihtoehto on mielenkiintoisin pohdittava. Sen puolesta puhuu havainto, ettei englanninkielisessä maailmassa juurikaan käytetä koko termiä, vaan kyse on kotimaisesta ilmiötä.

Google Trends kertoo samaa kuin Hesarin juttuarkisto:

Myös Google Trends ajoittaa digitalisaation nousun vuoden 2014 loppuun.
Käyrän viimeisin kuoppa osuu kesälle, sen alin kohta heinäkuun kolmannelle viikolle. Kesälomalla suomalainen ei jaksa vaivata päätään digitalisaatiolla. Mutta tänä syksynä, lomien jälkeen, digitalisaatiopuhe on noussut ennätyskorkealle. Digitalisaatio jyllää -- ainakin puheen tasolla.

3 kommenttia:

Markus kirjoitti...

Pari vuotta sitten tuli julkisuuteen uutinen, missä ilmoitettiin Samsungin lopettavan kannettavien tuonnin Suomeen. Samoin edellistä NOTE-puhelinmallia ei tuotu. Jo tuolloin itselläni nousi niskavillat pystyyn, että tämähän on muuten vakava asia. Iso valmistaja lopettaa Suomeen tuonnin tuoteryhmissä. Samoin jo aikaisemmin on näkynyt ilmiöitä, missä valikko/käyttökieli-Suomi on kadonnut olemasta. Eesti löytyy samoista laitteista. Mutta ei Suomi. Vuosi sitten näin tuotejulkistuksen Microsoftin Surface Bookista. Kiinnostuin laitteesta heti. Olisin halunnut nähdä sen ja saattanut ostaakkin. Ensimmäinen ihan mukiinmenevä Windows läppäri. Applen aito kilpailija... Surface Bookia ei koskaan tuotu Lumia-suomeen? Nyt on jo seuraava malli julkistettu. Mahtoikohan Suomen tähän astinen koulupanostaja-kumppani (Microsoft) suuttua Nokia-hankkeen mönkäänmenosta vai onko tuuli muuten vain kääntynyt? Suomi kun on Microsoftille siis pelkkää ilmaa yhtäkkiä.

Tuli Google pixel julkistus. Mahtava älyluuri. Olen aina pitänyt aikaisemmasta Nexuksesta. Se on simppeli yksinkertainen hienoa koodaustyötä ja hienoja laitteita. ... Samoin esiteltiin Google Assistant ... Joka ei tue Suomea eikä ole mitään tietoa mahtaako koko Pixeliäkään tulla Suomeen. Piti sitten ostaa Applen iPhone ja Macbook, koska ne sentään on Suomennettu. Applen Siri on myös ainoa suomeksi toimiva avustaja. Cortanaa ei taida koskaan tulla, jos laitteitakaan ei enää tule, ja Cortana itse on jo vuosia vanha. Google Assistantista nyt ei ole vielä varmaa tietoa, mutta huonolta näyttää. Dellin Alienware-laitteetkin on aina pitänyt ostaa Ruotsista. Ihan lisäesimerkkinä.

Itse pärjään tietysti englannillakin mutta on todella huolestuttavaa, jos isoista valmistajista enää Applella on kiinnostusta Suomentaa asioita ja tuoda joka ikinen myytävä tuote myös tänne "periferiaan". Kysymys kuuluukin, kuinka kauan? Miksi Apple yksin niin tekisi?

Nyt Microsoft muuten julkisti uuden huippuhienon laitteen. Surface Studion. ... Mietin vain, mahtaako sitäkään Suomeen tulla.

Olisi kiva, jos Appella olisi aito kilpailija eikä itse tarvitsisi laitteita ostaa Ruotista (ääkkösten vuoksi). Niin. Ei varmasti tarvitse kertoa Suomen johtavalle tietotekniikkagurulle kuinka vakava asia on, jos maailman suurimmat valmistajat ja innovoijat alkavat karttamaan Suomea. Se on hyvästit sitten Suomeen saapuville älykkäille ulkomaalais-opiskelijoillekin/työntekijöille (niin + ne lukukausimaksut). Eikä kotoperäisetkään opiskelijat saa uusinta tekniikkaa käyttöönsä. Samoin myös tiede ja tutkimus kärsii suunnattomasti. Kyllähän ne nyt ilman Pixel puhelinta vielä pärjää ja Surface Bookia, mutta mitäs kun ei tule kohta enää hienoja ORO-kameroita tai VR-tuotteita? Eli näitä tulevan maailman tuotteita. Tuottajat kun ovat samoja mitkä nyt jo karttaa Suomea.

Niin... Taitaa olla vähän niin kuin Petteri Järvinen osuvasti jo ehti mainitakin. Suomen tietoyhteiskunta on ohi. Eikä päättäjät/vaikuttajat ole asiaa huomannut vielä kilpailukykykotkotuksissaan sun muissa ollenkaan. Nyt tarvitsisi aidosti herätä sielä eduskunnassakin ja nopeasti. Missä se Jyrki Kasvikin nykyisin vaikuttaa kun ei näy eikä kuulu?

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti on moni muukin muotitermi aloittanut nollasta (tai oikeastaan ensimmäisestä maininnasta) ja levinnyt yhtä nopeasti tai nopeamminkin.

Termin "tietoyhteiskunta" katoamisen taustaa on käsitelty mm. Sari Östmanin artikkelissa 2005 - Tietoyhteiskunnasta kansalaisjournalismiin (teoksessa Sosiaalisen median lyhyt historia). Östmanin mukaan "Vuonna 2005 alkoi käydä selväksi, että tietoyhteiskunnan käsite oli tullut tiensä päähän." Sitten käsitellään muutamia e-kehityshankkeita, mm. eTamperetta. "Hankkeen päätösseminaarissa kuitenkin todettiin, että suomalaisen tietoyhteiskunnan analyysille tai sen kansainväliselle hyödyntämiselle ei ollut riittävää kysyntää. Lisäksi huomattiin, että itse tutkimuskohde oli muuttunut problemaattiseksi: ohjelmassa työskennelleen Antti Kasvion mukaan sosiologi Manuel Castells oli juuri todennut, että tietoyhteiskunta oli "sekä teoreettinen että empiirinen erehdys"."

Tietoyhteiskunta on varmasti ainakin käsitteellinen erehdys siksi, että big datasta ja muusta digitaalisuuden ansiosta yhä paremmin saavutettavasta ja käsiteltävästä datasta huolimatta tieto ei ole digikansalaisten elämässä lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin. 24h someilu ja muu viihdetoiminta ei varsinaisesti ole sitä, mitä tietoyhteiskunnalla tarkoitettiin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

No jaa, itse en ole koskaan mieltänyt tietoyhteiskunnan tarkoittavan kansalaisten tiedon lisääntymistä vaan lähinnä sitä, mihin nyt käytetään digitalisaatiota - eli yritysten ja yhteiskunnan toimintojen muuttumista sähköisiksi (=digitaalisiksi), jolloin materiaali- ja ihmisvirtojen sijaan käsitellään datavirtoja. Onhan ilmeistä, että tiedon määrän lisääntymistä seuraa väistämättä inflaatio, jolloin tiedon merkitys ja arvo laskevat.

Website Security Test