keskiviikko 31. elokuuta 2016

Nokian visio oli kahdeksan vuotta edellä aikaansa - vai oliko sittenkään?

Toimistolla siivotessa käsiin osui Wired-lehden kansi, jonka olen joskus repinyt talteen. Ja hyvästä syystä: tämä kansi kuvaa Suomen historian loisteliainta aikaa:

Wired-lehti syyskuussa 1999.
"Netti taskuun", lupaa Nokian Jorma Ollila teknologialehden kannessa. "Kuinka Nokia katkaisee langat maailmasta", kertoo alaotsikko.

Valitettavasti lehti ei ole tallella, enkä voi tarkistaa, miten Nokia maailman tuolloin näki. Joka tapauksessa ajatus internetin tuomisesta taskuun oli 1990-luvulla huima visio, olivathan GSM-matkapuhelimet uusinta uutta ja vasta harvassa kodissa oli nettiyhteys -- sekin yleensä langallisen puhelinverkon kautta modeemilla soittaen.

Nokian visiosta tuli totta vasta vuonna 2007, kun Apple julkisti iPhonen. Se toi netin palveluineen kirjaimellisesti taskuun, vaikka siinä olikin aluksi vain 2G-yhteys (ja juuri sen vuoksi Nokian insinöörit eivät osanneet ottaa sitä vakavasti).

Nokian visio oli aivan oikea, mutta yhtiö ei pystynyt toteuttamaan sitä. Ja näin jälkikäteen on vaikea sanoa, mikä visio tuossa vaiheessa edes oli. Vuosituhannen vaihteessa Nokia panosti wap-palveluihin, jotka lienevät kaikilta jo armeliaasti unohtuneet. Niissä oli kyse tekstimuotoisesta, karsitusta internetistä, johon mentiin välipalvelinten kautta.

Nokia ymmärsi paremmin operaattoreita kuin internetiä. Se halusi pitää käyttäjät operaattorien ohjauksessa ja laskutuksessa. Elettiin aikaa, jolloin operaattorit vuolivat kultaa kalleilla datamaksuilla ja tekstiviesteillä (joiden kate oli noin 99 %). Nokian visiona oli luultavasti tämän maailman jatkaminen. Sama virhe tehtiin 2005, kun uskottiin videopalvelujen tulevan laitteeseen tekniikka edellä, ei puhtaana datasiirtona.

Paradoksaalisesti voi sanoa, että Nokian visio toteutui vastoin sen omia yrityksiä. Siksi maailman mullistaminen onnistui Applelta, joka lähti puhtaalta pöydältä ilman vanhaa painolastia.

Ja kiitos Applen, meillä kaikilla on tänään todellakin internet taskussa.

PS. Dow Jones -indeksi oli loppuvuonna 1999 noin 11 000 pistettä. Tänään se on 18 454. Kurssikehityksen ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin tekniikan ennustaminen. 

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Särkänniemen viestintä toimi aivan oikein

Sosiaalisessa mediassa kuhisee tänään keskusteluja, joissa moititaan Särkänniemeä huonosta viestinnästä ja kerrotaan, miten asia olisi pitänyt hoitaa. Nojatuolissa jälkikäteen on helppo olla asiantuntija, varsinkaan kun ei joudu kantamaan vastuuta päätöksistä.

Särkänniemi siirsi viime yönä delfiinit Kreikkaan. Asiasta ei tiedotettu etukäteen ja siirto yritettiin hoitaa vaivihkaa. Itse siirrossa ei ollut mitään salattavaa: delfinaarion lopetus oli kaikkien tiedossa ja eläimille piti löytää uusi koti. Niin tehdessään Särkänniemi toimi aivan oikein eikä se yrittänyt yön pimeydessä peitellä omia virheitä tai laittomuuksia.

Siirto päätettiin tehdä yöllä ilmeisesti siksi, että pelättiin eläinaktivistien mielenosoituksia. En ihan ymmärrä, mitä vastaan he olisivat osoittaneet mieltään. Mikä olisi heidän ehdotuksensa delfiinien kohtalosta? Eläinten lopettamisesta olisi tullut hirveä huuto ja kielteinen julkisuus, tuskin aktivistitkaan sitä halusivat? Vapauttaminen luontoon olisi ilmeisesti ollut mahdotonta näin monen vuoden vankeuden jälkeen.

Varsinainen virhe tehtiin delfinaariota perustettaessa 1985. Silloin eläinten kohtelusta ei oltu yhtä tarkkoja kuin nyt, eikä sosiaalista mediaa ollut keksitty. Asuin tuolloin Tampereella enkä muista, että delfinaariota olisi vastustettu. Ei ollut yhtään mielenosoittajaa (korjaus: Särkänniemi itse järjesti yhden!). Pohjoismaiden ainoasta delfinaariosta oltiin suorastaan ylpeitä.

Salamyhkäinen toiminta yön pimeydessä kuulostaa vanhanaikaiselta. Nykyään kaikesta pitäisi tiedottaa etukäteen, perustaa Facebook-sivut ("delfiineille uusi koti Kreikasta, tykkää sinäkin"), avata Twitter-tili (@delfiinit_tre) ja lähettää siirto Periscopella reaaliajassa nettiin.

Mutta Särkänniemi oli ajettu tilanteeseen, jossa sillä oli vain huonoja vaihtoehtoja. He valitsivat matalan profiilin, ja mielestäni valinta oli oikea.

Jälkiviisaus netissä on helppoa. Siirron salailu kääntyi itseään vastaan ja toi huonoa julkisuutta. Mutta jälkiviisaus ei ota huomioon toista vaihtoehtoa: jos siirrosta olisi tiedotettu etukäteen, kielteistä julkisuutta olisi tullut paljon enemmän. Kuvat mielenosoittajista, Särkänniemestä ja kärsivistä delfiineistä (ainakin banderolleihin piirretyt sellaiset) leviäisivät netissä vielä vuosienkin päästä.

Pahimmassa tapauksessa aktivistit olisivat voineet estää kuljetukset lentokentälle. Nyt siirto sentään onnistui. Muutamassa kuukaudessa koko asia on unohdettu.

Avoimuus on yleensä paras toimintatapa, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Oleellista on, ettei Särkänniemi jälkeenpäin yritä peitellä asioita tai valehdella niistä, vaan kertoo niistä avoimesti. Sen jälkeen kun Särkänniemi oli velvoitettu sulkemaan delfinaarion, siirron ajankohta oli Särkänniemen oma asia.

Toivottavasti opimme tästäkin jotain: eläinten vangitseminen ja inhimillistäminen ei kuulu enää 2000-luvulle.

Jk 1: Helsingin Sanomat kirjoitti 28.6.2016 (tasan kaksi kuukautta sitten): "Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä vahvistaa HS:lle, että delfiineille on myönnetty siirtolupa kreikkalaiseen Attica Zoological Parkiin." - paikka ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Jk 2: Suomalaiset ovat huolissaan, miten delfiinit pärjäävät Kreikassa. En tunne puiston olosuhteita, mutta yleisellä tasolla voin kuvitella, miten huolissaan kreikkalaiset olisivat jos delfiinit siirrettäisiin sieltä Suomeen: "Kylmään pohjolaan, jossa on pieni allas, eivätkä delfiinit näe koskaan oikeaa aurinkoa - voi kauheaa! Ja siellä on ollut niitä poikaskuolemiakin."

Iltalehden toimittaja on huolissaan, ettei delfiineillä ole edes katosta. Ei ole valtamerissäkään. Niissä voi sukeltaa syvemmälle, mutta delfiini on nisäkäs eikä kala. Sen on noustava pintaan hengittämään muutaman minuutin välein.

Hesarin jutussa eläinsuojelujärjestön edustaja kommentoi Atticaa (siis jo kesäkuussa): "Siellä delfiinit joutuisivat olemaan suorassa auringonpaisteessa, ahtaassa ja matalassa ulkoilma-altaassa, vaikka Särkänniemen delfiinit ovat tottuneet asumaan sisätiloissa”, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Viivi Senghore." - kuulostaa tahattoman koomiselta vaatia delfiineille sisätiloja.

JK 3 (29.8.2016): Ei käy kateeksi Särkänniemen viestinnän tekijöitä. "Kaupunginhallituksen jäsen Sirkkaliisa Virtanen (vas.) halusi kuulla, miksei kaupunkilaisia olisi voitu pikku hiljaa valmistella delfiinien siirtoon ja antaa kaupunkilaisten jopa käydä hyvästelemässä delfiinit avoimin ovin." hän sanoo Aamulehden uutisessa. Yritä nyt sitten tällaisessa ympäristössä viestiä edes jotenkin järkevästi ja pitää kaikki osapuolet tyytyväisinä!

perjantai 26. elokuuta 2016

Apple säilyttää valokuvasi pidempään kuin uskotkaan

iPhonen Kuvavirta (Photostream) sekä puhelimella otetut intiimit kuvat ovat tuottaneet monia ikäviä yllätyksiä (mm. Celebgate). Kuvat saattavat päätyä iCloud-varmuuskopioihin ja paljastua, mikäli hakkeri arvaa Apple ID-salasanan.

Jos käytössä on iCloud Photo Library, puhelimella otetut kuvat menevät pilveen ja synkronoituvat kaikkiin laitteisiin, joissa palvelu on käytössä. Poistetut kuvat siirtyvät poistettujen kansioon ja katoavat näkyvistä. Virallisen tiedon mukaan poistetut säilyvät kansiossa 30 päivän ajan, jonka jälkeen ne poistetaan lopullisesti. Kuukauden katumisaika antaa käyttäjälle mahdollisuuden muuttaa mieltään ja saada poistetut kuvat vielä takaisin.

Kriittisiä kuvia varten Photo Libraryssä on toiminto, jolla poistetut-kansiossa olevia kuvia voi poistaa pysyvästi. Idea on sama kuin sähköpostin deleted items -kansiossa.

Uutinen on siinä, että poistettiinpa kuvat millä tavalla tahansa, ne eivät oikeasti poistu. Salauksen murto-ohjelmia kehittävä venäläinen Elcomsoft huomasi, että juttelemalla suoraan protokollan kanssa pilvestä voi palauttaa jopa puoli vuotta sitten poistettuja valokuvia.

Elcomsoft myy ohjelmiaan mm. eri maiden poliiseille. Heillä on nyt työkalut, joilla kaivaa tutkittavasta puhelimesta kuvia, jotka omistaja on tarkoituksella poistanut kauan sitten. Kannattaa varautua siihen, että viimeistään tästä eteenpäin sama kyky on myös tiedustelupalveluilla, hakkereilla ja teollisuusvakoojilla.

Miksi kuvat eivät oikeasti poistukaan? Todennäköisesti kyse on siitä, että digitaalisen tiedon poistaminen on hankalampaa kuin sen säilyttäminen. Poistot ovat yleensä vain näennäisiä, jolloin tietoa ei enää näytetä käyttäjälle. Varsinaiset tiedostot poistuvat vasta, kun tietokantaa optimoidaan seuraavan kerran. Joissakin järjestelmissä uudelleenjärjestelyä ei tehdä lainkaan, jolloin fyysisesti tiedostot säilyvät loputtomiin, vaikka niihin ei enää pääsekään suoraan käsiksi.

Samanlaista keskustelua on ollut Facebookin tiedoista, kirjoitin siitä blogiini 2.5.2010.

Ilmiö on Applelle niin kiusallinen, että asian tultua julkiseksi tekniikkaa tullaan varmasti korjaamaan. Sitä odotellessa itse kukin voi huolestuneena muistella, mitä arkoja kuvia tulikaan viimeisen puolen vuoden aikana ottaneeksi iPhonellaan. Mitään varmaa keinoa niiden poistamiseen ei ole. 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Suomi kokonaan teräväpiirtoon jo 2020

Jatketaan digi-tv-asioilla, koska on ajankohtainen muutenkin kuin 15-vuotispäivän vuoksi. Kuusi päivää sitten Yle päivitti tiedotetta, jonka mukaan Suomi siirtyy (vihdoin!) teräväpiirtoaikaan 31.3.2020. Digitan sivulla 18.8.2016 tiedote on nimellä "Suomi siirtyy kokonaan HD-aikaan".

Vajaan neljän vuoden päästä kaikki Suomen tv-kanavat lähetetään siis HD-tarkkuudella. Television digitalisointi on vihdoin lunastamassa 15 vuotta sitten antamansa lupaukset. HD:n mukana tulee myös 5.1-ääni, jota digi-tv:ssä ei lupauksista huolimatta koskaan saatu kuntoon.

Uusi digisiirtymä (SD->HD) tarkoittaa sitä, että ilman HD-viritintä olevat televisiot pimenevät 1.4.2020. Jos televisio on vuodelta 2012 tai sitä vanhempi, siinä ei todennäköisesti ole HD-viritintä, jolloin edessä on uuden television tai ainakin digiboksin hankinta (siis digi-tv + digiboksi).

Tarkkaan ottaen tiedote puhuu DVB-T2-tekniikasta, jota voidaan periaatteessa käyttää myös SD-tason kuvan lähettämiseen. Siinä ei kuitenkaan olisi mitään järkeä, koska SD-kuva ei näkyisi vanhoissa laitteissa.

Kaapeliverkon katsojien tilanne on epäselvä. Siellä SD-rinnakkaislähetykset voisivat jatkua 31.3.2020 jälkeenkin. Ylen viestintä kertoi tänään, ettei asiasta ole vielä päätöstä. Teknisesti olisi mahdollista skaalata HD-kuva SD-tasolle ja jakaa kaapeliverkossa vanhoja televisioita varten, mutta tämä tuskin miellyttää kaapelioperaattoreita.

Edellisen digisiirtymän jälkeen helmikuussa 2008 Ylen kanta teräväpiirtoon oli jyrkän kielteinen. Otsikolla "Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron" pääjohtaja Mikael Jungner lupasi, etteivät valtakunnan pääkanavat muutu teräväpiirtoon ainakaan ennen vuotta 2016. "Ei Suomen teitäkään rakenneta muutaman huippu-Mersun vuoksi uudelleen", Jungner sanoi haastattelussa.
Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron.
Samassa yhteydessä Jungner arveli, että Yle saattaa hypätä kokonaan teräväpiirron yli ja siirtyä suoraan UHD-aikaan. Kummastelin tuoreeltaan tällaisia ajatuksia.

Ylestä vapauduttuaan Jungner on muuttanut mieltään. Viime joulukuussa Jungner oli harmissaan television teräväpiirtolähetysten Suomessa ottamasta takapakista.

Yle aloitti antenniverkon HD-rinnakkaislähetykset jo 2011. Vuoden 2007 digisiirtymässä puolestaan luvattiin, että SD-lähetykset säilyvät ainakin vuoteen 2026 asti. Tämä lupaus uusittiin vuoden 2012 suunnitelmassa. Viime viikon tiedote napsii ajasta kuusi vuotta pois. Suomen television digihistoria on melkoista vuoristorataa ja poukkoilua, jossa katsojaparan on pakko roikkua mukana.

Kymmenessä vuodessa HD-tekniikka on ehtinyt saada seuraajan. Jugnerin 2008 mainitsema neljä kertaa tarkempi 4K eli UHD- kuva on ollut vakiona uusissa televisioissa jo parin vuoden ajan. Sisältöä on niukasti, mutta sitä voi kuvata vaikka omalla älypuhelimiela.

4K-kanavia on maailmalla vasta muutamia. Ne jaellaan joko kaapelin, satelliitin tai netin kautta. Suomen antennitalouksissa tuskin koskaan nähdään 4K-kuvaa. Niinpä on mahdollista, että 31.3.2020 jää oikeasti viimeiseksi digisiirtymäksi.

Onpa hyvä, ettei Yle sittenkään hypännyt HD:n yli suoraan 4K:hon. Siitä odotuksesta olisi tullut loputtoman pitkä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Mitä Facebook tietää sinusta?

Pari viikkoa sitten toimittaja soitti minulle ja kysyi, miksi Facebook tunsi joidenkin kollegojen osoitekirjan sisällön -- ei kuitenkaan kaikkien. Mistä ero johtui? Miten tiedot olivat päätyneet Facebookiin?

Osoitekirja on varsin intiimi ja luottamuksellinen, kertoohan se meidän suhteistamme niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Mainostajalle tai tiedustelupalvelulle osoitekirja on kullanarvoinen, koska yhteystietojen perusteella on helppo tunnistaa vaikuttajia ja heidän verkostojaan. Lisäksi puhelinnumerot ovat nimistä poiketen yksilöllisiä, mikä helpottaa analyysiä.

Ellei ole tarkkana ja vastaa kieltävästi, Facebook ja Twitter imaisevat osoitekirjan jo asennusvaiheessa. Tietojen perusteella on sitten helppo ehdotella uusia kavereita ja levittää some-palvelua uusille käyttäjille.

Facebook pyrkii käyttäjänsä viestintäohjelmaksi, jolloin se voi päästä käsiksi myös tekstiviesteihin ja puheluihin. Yhä vain lisää dataa analysoitavaksi! Älypuhelimen Messenger-ohjelma ja Whatsapp ovat Facebookin kanavia tietoihin, joita käyttäjä ei muutoin antaisi.

Jokainen voi tarkistaa, mitä tietoja Facebook on itsestä kerännyt. Toiminto löytyy käyttäjätilin yleisten asetusten alariviltä:
Omien tietojen lataus.
Facebook kysyy salasanan ja alkaa sen jälkeen koota tietoja, mikä voi kestää tunteja. Edes Facebookin valtavissa datakeskuksissa kaikki tieto ei ole välittömästi saatavilla, vaan edellisten vuosien dataa on haettava ns. kylmävarastosta ja se kestää.

Kun tulos on valmis, sen saa ladattua linkkiä napsauttamalla yhtenä isona zip-tiedostona. Oma pakettini oli yli 360 megatavua, mutta siinä oli paljon valokuvia. Videoita en ollut julkaissut lainkaan. Ne voivat nostaa datatiedoston koon helposti gigatavuihin.

Itse en ole asentanut Messengeriä lainkaan enkä antanut lupaa mennä osoitekirjaan. Niinpä yhteystietojen kohta näyttää tyhjältä:
Oma osoitekirja on turvassa.
Aikajana- ja viestit-kohdista löytyvät kaikki tekstit, mitä Facebookiin on kirjoitettu niin päivityksinä kuin yksityisviesteinäkin. Melkoinen kokoelma!

Tietoa on valtavasti, mutta mahtaako tässä kuitenkaan olla kaikkea? Facebook seuraa myös oman palvelunsa ulkopuolisia sivuja, joilla käyttäjä on vieraillut ollessaan kirjautuneena. Niistä ei ole listaa.

Eräs hämmentävä piirre on Facebookin tapa suositella uusia kavereita. Usein suosittelijana näkyy ystävän nimi, vaikka hän ei myönnä suositelleensa ketään. Mistä ehdotukset ovat siis peräisin?

Kokemus on osoittanut, että Facebook seuraa ainakin wlan-verkkojen nimiä. Jos kaksi käyttäjää on kirjautuneena samaan tukiasemaan, he saavat toisiltaan ystäväehdotuksia. Ajatus kai on, että jos te kerran olette jo Facebookissa ystäviä keskenänne ja lisäksi käytätte usein samaa tukiasemaa, olette varmaan läheisisissä tekemisissä keskenänne ja silloin teillä täytyy olla myös yhteisiä ystäviä.

Suoraviivainen tietokonelogiikka voi tuottaa noloja tilanteita, kun henkilön nimissä lähtee ystäväsuosituksia vaikkapa aiemmista suhteista nykyiselle partnerille.

Facebookin tapa nuuskia älypuhelimen tietoja on vastenmielinen. Sovelluksen tulisi pysyä omassa karsinassaan ja pyytää alla olevalta käyttöjärjestelmältä palveluita standardin rajapinnan kautta ("avaa nettiyhteys tähän palvelimeen"). Nettipalvelulla ei pitäisi olla mitään tietoa internetin teknisistä tiedoista, kuten tukiaseman nimestä.

Toinen temppu perustuu ilmeisesti kuvatiedostoihin. Jos kaksi käyttäjää lähettää yksityisviestissä samaa kuvatiedostoa, heillä täytyy olla jotain tekemistä keskenään, ja he voivat saada toisiltaan ystäväehdotuksia.

Facebook käyttää varmaan muitakin kikkoja, mutta kaikki ovat liikesalaisuuksia.

Alakohdasta Mainokset löytyy tieto aiheista, joista Facebook uskoo käyttäjän olevan kiinnostunut. Listan voi tarkistaa myös suoraan Facebookin sivulta kohdasta https://www.facebook.com/ads/preferences/?entry_product=ad_settings_screen (jos ei toimi, kokeile https://www.facebook.com/ads/preferences/edit/).

Omat mainosasetukset.
Jokaisen kohdan perässä on i-painike, joka näyttää selityksen. Aiheen voi poistaa x-painikkeella. Listassa on takuulla outoja kohtia (mistä ihmeestä itselleni on tullut Humboldt-yliopisto??).

Ja hei Facebook -- tämä on jo melkein loukkaavaa:

Olen uuden teknologian myöhään omaksuva. Ihanko totta?
Sama mitään sanomaton seliteteksti ("Asetus on käytössä, koska se saattaa olla sinulle oleellinen Facebook-toimintasi perusteella") näkyy edellisissä kohdissa vanhemmista ja lapsista.

Ja olenko minä muka tykännyt joskus yleisurheilukilpailuista? Jo henkilötietolaki vaatii välitöntä väärän tiedon poistamista, siis äksää peliin:

Mainosten osuvuus paranee?
On vaikea tietää, miten Facebook oikeasti analysoi meitä käyttäjiään. Lähes 400 megatavun datamäärä on niin suuri, ettei sen tehokas louhiminen ole järkevää suhteessa hyötyyn ja muihin kolmeen miljoonaan suomalaiseen käyttäjään.

Välillä Facebookin urkinta pelottaa, välillä se naurattaa. Totuus lienee jossain siinä välissä.
Facebookin tietolouhinta menee metsään.
Eilen Facebook mainosti feedissäni Spotifyn perhepakettia. Turhaan, koska olin ostanut sen jo viime vuoden puolella. Luulisi, että tietolouhinta ja älypuhelimen nuuskinta olisivat paljastaneet asian. Facebook on kova keräämään tietoa, mutta sen kyky hyödyntää kaikkea on puutteellinen.

Vai johtuiko mainosvalinta siitä, että FB:n analyysin mukaan kuulun teknologian hitaisiin omaksujiin?

maanantai 22. elokuuta 2016

Digi-tv tuli 15 vuotta sitten

Tällä viikolla tulee kuluneeksi 15 vuotta digitaalisten tv-lähetysten aloittamisesta Suomessa. Tarkka päiväys oli 27.8.2001. Sitä kutsuttiin aikanaan nimellä Big Bang (ihan tosi!). Suomea ennen DVB-T-lähetykset olivat alkaneet Englannissa (pay-tv ONdigital 15.11.1998; epäonnistui) ja Ruotsissa (1.4.1999; bokseja ei voinut ostaa, vain vuokrata).

Ei ihme, jos et muista tapahtumaa -- ei sitä huomannut juuri kukaan muukaan. Yle ryhtyi digiveturiksi ja alkoi lähettää ohjelmiaan digitaalisesti, vaikka digibokseja ei ollut edes myynnissä. Lähetyksiin paloi niitä miljoonia, joita Yle oli saanut verkkoyhtiö Digitan myynnistä Ranskaan (141 miljoonaa euroa 49 % myynnistä joulukuussa 2000).

Muutaman vuoden ajan rahaa hävisi bittien myötä avaruuteen, kunnes digibokseja tuli vihdoin kauppoihin. Tekstitykset eivät toimineet, joten ihmiset joutuivat ostamaan useita laitteita. Sitten tulivat litteät taulu-tv:t ja kuvaputkitelkkarit vietiin joko kaatopaikoille tai kierrätykseen. TV-kannan vaihtuessa taulumalleihin digiboksit (anteeksi, digisovittimet) kävivät tarpeettomiksi.

Digitv.fi-sivusto 27.8.2001
Tämän päivän näkökulmasta silloinen digi-tv-ajattelu tuntuu hölmöltä. Suomen haluttiin siirtyvän digiaikaan ensimmäisten joukossa, jotta Nokia saisi markkinoita bokseilleen. Pelättiin, että ilman tarjonnan laajentamista kansainväliset tv-kanavat valtaisivat Suomen markkinat satelliiteista. Ja uskottiin, että televisiosta tulisi tietoyhteiskunnan päätelaite, jolla ihmiset hoitaisivat mm. pankkipalveluita. Toteutustavaksi valittiin MHP-standardi vaikka kukaan ei tiennyt, miten paluukanava tultaisiin toteuttamaan.

Vuorovaikutteinen tv oli todellinen hype. "Voit itse valita kuvakulman, josta seuraat formulakisaa", luvattiin. "Osta sama mekko, joka tv-juontajalla on päällään".Myös mainosten piti muuttua vuorovaikutteisiksi: "Pelaa hinta alas" -demon linkki näkyy ottamassani kuvakaappauksessa.

Nyt tiedämme paremmin. Televisiosta ei tullut vuorovaikutteista eikä sitä käytetä asiointiin. Televisio on edelleen vanha broadcast-tyyppinen media; vain kanavamäärä on moninkertaistunut -- ja ne ovat juuri niitä amerikkalaisia viihdekanavia, joiden tuloa Suomeen digitalisoinnilla yritettiin estää.

Nykyään digitv:n tekstitykset sentään toimivat ja myös aidosti parempi kuvanlaatu (teräväpiirto eli HD) on vihdoin tulossa. Lähetykset siirtyvät kokonaan HD-aikaan 31.3.2020, jolloin on edessä uusi digisiirtymä. Ilman DVB-T2-viritintä olevat antenniverkon televisiot pimenevät.

Perustelevision digitalisointi oli turha välivaihe, jonka suomalaiset kuluttajat saivat maksaa. Kukaan ei ole ottanut vastuuta eikä edes pahoitellut 2000-luvun alun virheitä.

Alkuvaiheessa Ylellä oli Yle24-digikanava, jonka kautta piti välittää ajankohtaisia lisäohjelmia kuten tiedotustilaisuuksia ym. Se lopetettiin tarpeettomana. Tänään saman asian ajaa netissä Yle Areena.

Yle tuhlasi alkuvuosina lupamaksu- ja myöhemmin verorahoja, kaupalliset kanavat tahkosivat miljoonatappiot maksu-tv-yrityksillään. Suomessa oli vahva "ilmaisen" television kulttuuri, eikä digitalisointi tuonut kaupallisten toimijoiden odottamaa maksu-tv:n läpimurtoa. Heikossa hapessa olevat kotimaiset toimijat löytäisivät nyt paljon parempaa käyttöä hukkaan menneille digirahoille.

Tekniikan ennustaminen on vaikeaa, juu. Se ei silti estä yrittämästä uusilla hype-aiheilla.

Jotain meni oikeinkin: televisiolta vapautuville taajuuksille on aidosti tarvetta, joskin ne menevät -- yllätys yllätys -- videokuvan välittämiseen mobiililaitteisiin. Älypuhelimista ja tableteista on tullut uusi televisio. Laajakaista on kaikkien ulottuvilla, joko langallisena tai langattomana. Amerikkalaiset viihdekanavat suoltavat halpoja jenkkisarjoja illasta toiseen. Niiden rinnalle ovat tulleet maksulliset Netflix, HBO ja kumppanit, joilla ei ole enää mitään tekemistä television saati toimilupien kanssa.

Myös ajatus ohjelmien kommentoinnista ja yhteisöllisyydestä oli oikea. Se toteutuu kuitenkin television ulkopuolella, esimerkiksi Twitterissä. Ylen radiokanavilla on oma keskusteluikkuna kuulijoiden ja juontajien välistä julkista dialogia varten.

Analogiset kanavat suljettiin 1.9.2007. Suomi saavutti tavoitteensa ja oli tekniikan edelläkävijä, mutta mitään hyötyä siitä ei ollut. Suomi ei voinut ottaa käyttöön taajuuksia oman aikataulunsa mukaan, koska niistä tehtiin päätökset kansainvälisellä tasolla. LVM on vasta käynnistämässä huutokauppaa 700 MHz alueesta.

Yhtä huonosti kävi DVB-H:lle, johon Nokia panosti vahvasti vuodesta 2005 alkaen. Siinä idea oli sentään oikea, toteutustekniikka vain väärä. Älypuhelimilla katsellaan valtavasti videoita ja tv-ohjelmia, mutta erillistä viritintä tai jakelutekniikkaa tarvita. Video-ominaisuus ei ole puhelimen tekniikassa vaan se ladataan softana.

Ehkä näistä ennustamisen ja ohjailun virheistä opitaan jotain tulevaisuutta ajatellen.

Lisäsys 24.8.2016: Tekstin alkua täsmennetty niin, että  27.8. oli Suomessa virallinen aloituspäivä. Olin seurannut digilähetyksiä jo aiemmin Digitan ystävällisesti lainaamalla boksilla (muistaakseni juuri Nokia-merkkinen). Koelähetykset Espoon asemalta alkoivat jo syyskuussa 1997.

Suomi halusi olla ensimmäinen, joka siirtyy digiaikaan lopettamalla analogiset lähetykset kokonaan. Digiajan hyödyt tulivat analogisten lähetysten lopettamisesta: taajuudet saatiin uuteen käyttöön (tosin se prosessi on kesken vieläkin) ja tehosyöpöistä analogialähettimistä voitiin luopua. Tämän tavoitteen Suomi myös saavutti, joskin kuluttajien maksama hinta oli kova (Hollanti sulki oman verkkonsa 11.12.2006, mutta siellä kaikki katsovat kaapelia joten antenniverkossa oli vain 74 000 katsojaa). Jälkeenpäin voi vain naureskella esim. loppuajan kiistelylle siitä, saako digilähetystä muuntaa analogisesti taloyhtiön sisällä vai ei.
Website Security Test