keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Haluatko julkisuutta asiallesi? Tilaa siitä raportti

Eilen julkaistiin raportti, jonka mukaan "suuri osa pk-yrityksistä on täysin pudonnut digitaalisesta kehityksestä", sillä 35 % niistä ei ole mitään toimintaa verkossa. Tällaiset yritykset voidaan luokitella joko "digipudonneiksi" tai "digieksyneiksi".

Tulos on varmaan ihan totta ja pk-yrityksiä pitääkin hoputtaa kehittymään (vaikka samaa nettilaulua on veisattu jo 20 vuotta), mutta kun katsoo raportin tekijöitä, olisiko tulos voinut olla mikään muukaan? Tekijöinä olivat nimittäin Google ja Vainu.io Software. Jälkimmäinen on tuore nettistartup, joka on erikoistunut digitaaliseen myynti- ja markkinointipalveluun. Mukana oli myös Suomen Yrittäjät, joka uutisoi aiheesta. Uutisessa kehutaan Googlen Adwords -palvelua myynnin vauhdittajana.

Niin ikään eilen julkaistiin professori Heikki Hiilamon selvitys keinoista tuloerojen kaventamiseksi. Tutkimuksen tilaaja oli Kalevi Sorsa -säätiö, jonka tiloissa se myös julkaistiin (tv-uutisten kuvasta päätellen). Ketään tuskin yllätti, että raportti päätyi suosittamaan hyvätuloisten verotuksen kiristämistä.

Tänään julkaistu kirjastoseuran tilaama raportti päätyi tulokseen, jonka mukaan kirjastot maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Kirjastojen suurena ystävänä tervehdin lopputulosta ilolla, mutta olisiko tämäkään selvitys voinut päätyä muuhun lopputulokseen?

Selvitys oli tilattu komealta kuulostavalta Oxford Research -yritykseltä, jolla ei ole mitään tekemistä Britannian Oxfordin tai kuuluisan yliopiston kanssa. Edellisen kerran törmäsin tähän lobbaus- ja viestintätoimistoon pari vuotta sitten, kun Googlen tilaama tutkimus kertoi Googlen olevan erittäin tyytyväinen Suomeen ja datakeskusten tuovan Suomeen tuhansia työpaikkoja. Silloin tiedote oli mennyt sellaisenaan läpi Ylen paikallisissa uutisissa.

Pari vuotta sitten Oxford Researchilla oli kolme suomalaista työntekijää. Nyt määrä on kasvanut neljään ja konttori muuttanut paremmalle paikalle Helsingin keskustaan. Sivuillaan ENSR-verkosto kertoo erikoistuneensa "soveltavaan sosiaaliseen ja taloudelliseen tutkimukseen". Tietoa meistä -kohdassa yritys kertoo erikoisalansa olevan "alueiden ja elinkeinoelämän kehittäminen sekä hyvinvointialojen toiminnan edistäminen". Toisaalla se mainitsee "yhdistävänsä liikkeenjohdon konsultin vaikuttavuuden ja viestintäfirman dynaamisuuden". Kuulostaa kovasti lobbaukselta, tämäkin.

Kun melkein mikä tahansa asia saadaan nostettua uutiskynnyksen yli tekemällä siitä "tutkimus", "selvitys" tai "raportti", toivoisi vielä jäljellä olevilta toimittajilta lähdekriittisyyttä -- ettei kaikki jää lukijan oman medialukutaidon ja omatoimisten taustaselvitysten varaan.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

F-Secure varoitti vihdoin: Mansions of Madness

Virustorjunnan tarpeellisuudesta älypuhelimessa voi olla monta mieltä. Kiista F-Securen edustajan kanssa sai minut ostamaan ohjelman kokeiluun, eikä se ole viiteen kuukauteen antanut elonmerkkejä itsestään.

Tänään tietoturvakurssilla sain vinkin eräältä osallistujalta: Google Play-kaupasta ladattu Mansions of Madness -lautapelin lisäohjelma saa kuulemma virustarkistuksen älähtämään. Sitähän piti tietenkin kokeilla heti.

Mansion of Madness Googlen Play-kaupassa.
Ja toden totta: kun 152 megatavun paketti oli ladattu, F-Secure antoi ensi kertaa elonmerkin itsestään (edellisen oman tarkistuksen olen ajanut näköjään maaliskuussa):

F-Securen varoitus.
Ohjelmassa on siis jokin adware-lisäke, joka esittää mainoksia ja ehkä kerää henkilötietoja.

Virustentorjunta: 1 ongelma havaittu.
SAFE luokittelee ohjelman "mahdollisesti ei-toivotuksi", ei varsinaiseksi haittaohjelmaksi:

Mahdollisesti ei-toivottu.
Tein kuten ohjelma ehdotti ja poistin latauksen ennen varsinaista käyttöä. Toistan vanhan ohjeeni: ladattaessa pelejä ja hupiohjelmia Play-kaupasta kannattaa olla korostetun varovainen, koska niiden joukossa on hämääviä ja suorastaan huijaavia apuohjelmia. Jos jättää pelit rauhaan, haittaohjelman riski on erittäin pieni. Ilmeisesti tämäkin näyttää vain mainoksia, joten varsinaisesta haittaohjelmasta ei ole kyse.

Oletko törmännyt muihin Android-sovelluksiin, joista virustorjunta antaisi oikean hälytyksen (ei siis pelkkiä valevaroituksia web-sivuilta)?

lauantai 27. toukokuuta 2017

Yksityisyys ei olekaan kuollut

Fraasi "yksityisyys on kuollut" on toisteltu viime vuosina loputtomiin, olen tainnut itsekin sanoa niin. Nyt on pakko muuttaa mielipidettä. Halla-ahon avioton lapsi osoittaa, että yksityisyyttä löytyy yhä.

Viime viikon todellinen yllätysuutinen oli Halla-ahon avioton lapsi. Eikä kyse ollut yhden yön suhteesta, vaan se oli jatkunut kahdeksan vuotta. Mitä päätelmiä tästä voi tehdä?

Ensinnäkin sen, että suomalaiset viranomaiset osaavat vaieta. Halla-aho on tunnustanut lapsen, joten isyyden on täytynyt tulla monen virkailijan tietoon. Kukaan heistä ei ole juorunnut asiasta lähipiirilleen eikä myynyt tietoa medialle. Se on kunnioitettavaa.

Tuskin missään muussa EU-maassa kohuttu kansanedustaja ja EU-parlamentin jäsen olisi voinut ylläpitää salasuhdetta kahdeksan vuotta ja lasta 1,5 vuotta ilman, että tieto vuotaisi julkisuuteen. Ainakin Suomessa yksityisyyttä on yhä olemassa, jopa siellä missä yksityisyyden kynnys on juridisestikin tavallista alempi.

Toinen johtopäätös on käänteinen: kuinka hampaaton median pitää olla, ettei se oma-aloitteisesti saa asiaa selville? Lapsi tuli julkisuuteen vasta äitinsä Facebook-päivityksen vuoksi. Media penkoo pääministerin sukulaisten omistuksia ja kiukuttelee poliitikkojen herkkähipiäisyydestä, mutta ei löydä näin suurta uutista ennen kuin kompastuu siihen.

Ei, vaikka kyse on kansan/euroedustajasta, jonka mielipiteet ovat liikuttaneet tätä maata ehkä enemmän kuin pääministerin tylsät kannanotot. Uutinen vaikuttaa siihen, miten arvioidaan Halla-ahon kommentteja arvoista, moniavioisuudesta, sosiaaliturvasta ja perhe-elämästä sekä edustajan yleistä luotettavuutta.

Kolmas johtopäätös on yllätys: eihän Halla-aho olekaan mikään median hallinnan mestari, vaikka yleisö ja toimittajat itse ovat häntä sellaisena pitäneet. Kuka tahansa viestinnän ammattilainen olisi osannut neuvoa Halla-aholle, miten asia pitää hoitaa. Pitää tulla miehekkäästi julkisuuteen ja kertoa asia itse, jolloin ryhdikäs toiminta olisi kääntynyt hänen edukseen. Eikä ikinä saa sanoa, että lapsi oli virhe.

Nytkin kannattajissa on monia, joiden silmissä mestarin inhimillisyys on vain hyväksi, mutta toisin toimimalla niitä olisi vielä enemmän. Ei kai Halla-aho oikeasti kuvitellut, että tieto pysyy salassa loputtomiin, tai että Brysselissä piilottelu auttaa? Oli vain ajan kysymys, milloin tyytymätön äiti auttaisi hampaatonta mediaa puremaan.

Yksityisyys ei ole kuollut, mutta jotain sille on tapahtunut. Viime vuonna maailmalla hämmästeltiin sitä, miten kukaan ei tiennyt David Bowien sairastaneen syöpää 1,5 vuoden ajan. Yksityisyyttä siis on, mutta siitä on tullut sattumanvaraista. Emme koskaan voi tietää, mikä pieni asia lähtee kasvamaan lumipallon lailla ja leviää kaikkialle nettiin. Toisaalta isotkin asiat voivat pysyä yksityisinä yllättävän pitkään. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Ex-maajohtaja taitaa olla narri

Kaksi vuotta sitten Onecoinin itse itsensä maajohtajaksi nimittänyt Tommi Vuorinen kiisti Ilta-Sanomien haastattelussa epäilyt petkutuksesta:

– OneCoinin perustaja Ruja Ignatova on Bulgariassa ja maailmalla tunnettu bisnesnainen. Hän haluaa tehdä taloushistoriaa ja tekee itsestään miljardöörin nopeasti. Täällä Suomessa häntä syytetään huijariksi. Se on sama asia, jos Björn Wahlroosia syytettäisiin pyramidihuijariksi, puuskahtaa Vuorinen huijausepäilyistä.

– Kukaan ei yritä huijata tai petkuttaa tässä ketään.

Samalla hän kertoi laittaneensa itsensä likoon uuden kryptovaluutan puolesta: "Parin vuoden kuluttua minä olen joko narri tai sankari".

"Parin vuoden päästä olen joko narri tai sankari".
Haastattelusta on tänään kulunut tasan kaksi vuotta. Onecoinia ei edelleenkään voi käyttää missään oikeassa kaupassa, sitä ei voi vaihtaa rahaksi eikä oikeastaan mikään muukaan yhtiön lupauksista ole toteutunut. Vanhat lupaukset on korvattu uusilla ja Vuorinen itse on kadonnut julkisuudesta.

Tästä voi päätellä, ettei hänestä ainakaan sankaria tullut.

JK. Jos Onelife.eu omaan laskuriin voi luottaa, uusien jäsenten määrä on romahtanut. Laskin nopeasti jäsenmäärän kasvun noin kuukauden välein, mitä olen lukemaa seurannut:

24.9.2016 108547
25.10.2016 223645
16.11.2016 100975
24.12.2016 135016
24.1.2017 64042
24.2.2017 73997
25.3.2017 61170
24.4.2017 55725
24.5.2017 31602

Tällä hetkellä noin tuhat uutta jäsentä vuorokaudessa, kun virta viime syksynä oli yli kolminkertainen.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ihmiskunnan ongelmat ja tekoälyn ratkaisut

Talouselämän web-jutussa osui silmiini loppulause, jonka saattoi ymmärtää näin: tiedeyhteisö tuottaa valtavasti tutkimustuloksia, mutta kukaan ei pysty käsittelemään niitä kaikkia -- paitsi tekoäly, joka voisi löytää tuloksista ratkaisut ihmiskunnan nykyisiin ongelmiin.

Ajatus ei ollut jutun kannalta oleellinen eikä se edes mennyt ihan noin, mutta ainakin omassa mielessäni syntyi vaikutelma, että tekoäly voisi pelastaa ihmiskunnan, kun oma älymme ei siihen riitä.

Väitän vastaan: meillä on kaikki tieto ja ratkaisut jo nyt, mutta ei tahtoa niiden soveltamiseksi. Yksikään poliitikko ei halua tehdä ikäviä päätöksiä, koska ei tulisi enää valituksi uudelleen. Kuluttajat eivät halua ikäviä vaan mukavia ja halpoja vaihtoehtoja. Lyhyesti sanoen: ongelmat eivät johdu tiedon, vaan tahdon puutteesta ja tunteesta. Silloin tekoäly ei pysty niitä ratkaisemaan.

Mitä tekoäly vastaisi, jos siltä kysyttäisiin ratkaisua tämän hetken ongelmiin? Luultavasti ensimmäisenä se ehdottaisi asevarustelun lopettamista. Moni inhimillinen ja ympäristöön liittyä ongelma ratkeaisi, jos aseisiin hukatut 1000 miljardia (noin) käytettäisiin hyödyllisiin investointeihin. Aseet eivät tuota mitään, vaikka suurvaltojen talous onkin riippuvainen niiden tuotannosta.

Emme tarvitse tekoälyä kertomaan, että asevarustelu on typerää. Tiedämme sen, mutta silti emme pysty tekemään asialle mitään. Tätä dilemmaa ei tekoälyllä ratkaista.

Usko tekoälyn voimaan tuo mieleeni 20 vuoden takaiset ajat, jolloin netti alkoi yleistyä. Silloin uskoin, että kun tieto tulisi kaikkien saataville vapaasti ja reaaliaikaisesti, monet ongelmat ratkeaisivat ja sodatkin loppuisivat. Kuka haluaisi sotia naapureita vastaan, kun kaikkialla saatavilla oleva tieto osoittaisi sodan turhaksi?

Moinen ajattelu oli naurettavan idealistista. Ihmisiä ei kiinnostanut niinkään tieto vaan tunne. Juuri nyt tuntuu, että netti suorastaan pahentaa konflikteja ja yhdistämisen sijaan erottaa ihmisiä.

Yritykset, jotka kehuvat tekoälyn tuomia uusia mahdollisuuksia (kuten Talouselämän jutussa), keskittyvät asian yhteen puoleen. Luulen, että tekoälyn kokonaisvaikutukset tulevat olemaan paljon laajemmat, eivätkä niin positiivisia kuin nyt vallalla oleva, uudelle alalle tyypillinen teknologiaoptimismi antaa odottaa.

Aiheeseen vain löyhästi liittyen linkki Microsoftin demoon, jossa tekoäly yrittää päätellä henkilön iän ja sukupuolen valokuvan perusteella: www.how-old.net.

Lähetä (tai linkitä netistä) valokuva, arvaamme iän ja sukupuolen.
Kuten yhtiö itse sanoo, palvelu on vasta kokeiluasteella, eikä tuloksista pidä loukkaantua.

Ainakin sukupuoli meni oikein.
Kun levitin linkkiä somen kautta muille, sain kahdenlaista palautetta: toiset moittivat palvelua typeräksi (tekoäly arvioi iän yläkanttiin), toiset kehuivat sitä imartelevaksi (ikä alakanattiin). Moni sanoi, ettei iän arvioinnilla ole mitään tekemistä älyn kanssa.

Ei olekaan. Tekoäly-termi on harhaanjohtava, koska se ei pyrikään tekemään koneesta älykästä -- ainoastaan antamaan sille kykyjä, jotka aiemmin ovat onnistuneet vain ihmiseltä. Iän arviointi kuvan perusteella on juuri tällainen tehtävä. Kaiken lisäksi se on erittäin vaikeaa. Inhimillisestä kokemuksesta huolimatta ikää on vaikea päätellä pelkän valokuvan perusteella.

Tekoälyn toimivuutta ei pidä arvostella sen mukaan, kuinka pahasti algoritmi erehtyy. Oleellinen kysymys on, pystyykö kone arvioimaan iän yhtä hyvin kuin ihminen -- vai peräti paremmin? Jälkimmäisessä tapauksessa Talouselämän jutussa hahmoteltu 3000-kertainen muutosvaikutus (konsulttiyhtiö McKinseyn arvio) on jo pidemmällä kuin arvaammekaan.

Samoin ovat tekoälyn tuomat muutokset, niin hyvät kuin huonotkin.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Seuraava Wannacry-epidemia on vain klikkauksen takana

Wannacry-kiristysohjelma osoitti, miten riippuvaisia olemme tietotekniikasta. Onneksi tällä kertaa kyse oli vain rahasta. Seuraavaa hyökkäystä Suomea vastaan ei kuitenkaan ehkä torjuta tankeilla eikä Horneteilla. Siinä mietittävää myös maanpuolustuksesta vastaaville.

Hyökkäystä odotellessa on Wannacry-jälkipyykin aika. Syyttävä sormi osoittaa yrityksiin ja käyttäjiin: korostetaan, että koneet pitäisi päivittää säännöllisesti, jotta haittaohjelmat eivät leviäisi. Vastuu tietoturvallisuudesta on kuitenkin paljon laajempi.

Windows XP ilmestyi syksyllä 2001. Sen tietoturva sai alusta pitäen huonon maineen. Palomuuri oli oletusarvona pois päältä, jolloin koneet saastuivat jo käyttöönoton aikana. Internet oli vielä uutta, eivätkä ohjelmoijat osanneet varautua uhkiin. Seurasi pitkä ketju päivityksiä, joilla XP saatiin jokseenkin kuntoon.

Huhtikuussa 2014 Microsoft lopetti Windows XP:n tukemisen ja edellytti kaikkien päivittävän käyttöjärjestelmät uudempiin. Paljon vanhoja koneita jäi kuitenkin yhä käyttöön, koska ne toimivat sinällään hyvin. Miksi vaihtaa toimivia laitteita?

Päivitysten loppuminen kostautui viime perjantaina, kun erityisesti Windows XP -koneet joutuivat Wannacry-kiristäjän uhreiksi.

Miksei Microsoft havainnut tietoturva-aukkoa 13 vuoden ­aikana ja korjannut sitä? Voiko ohjelmistoyhtiö jättää korjaukset tekemättä vain sillä perusteella, että tuotteen elinkaari on päättynyt? Aukko osoittaa, että 13 vuoden ajan Microsoft myi virheellistä tuotetta.

Microsoft ei löytänyt aukkoa, mutta tiedusteluvirasto NSA löysi ja käytti sitä omiin vakoilu­ohjelmiinsa. Microsoftin aukolla turvattiin Yhdysvaltojen kan­sallisia etuja, kunnes hakkeri­ryhmä vuosi ohjelmat nettiin huhtikuussa ja kuvio asettui ihan uuteen asentoon.

Nyt Microsoftin päälakimies Brad Smith vertaa Wanna­cryptiä varastettuun Tomahawk-ohjukseen. Voi olla, mutta silloin NSA hukkasi piirus­tukset, kyberrikolliset raken­sivat ohjuksen – ja Microsoft ­toimitti siihen räjähteen.

Yritykset ovat puun ja kuoren välissä, kun niiden pitää jatkuvasti asentaa virheitä korjaavia päivityksiä. Kaikkea älytele­visioista puhelimiin pitää päivittää. Varsinkin yritysjärjestelmissä päivitykset saattavat rikkoa muita ohjelmia, joten niistä on tullut melkein kiro­sana.

Tietoturvaongelmat voidaan ratkaista vain, jos valmistajat ­alkavat ottaa nykyistä enemmän vastuuta työstään. Jättikokoisten ohjelmien sijaan pitää tehdä pienempiä ja hallittavampia moduuleita ja tiedonkäsittelyä siirtää enemmän pilveen.

Päivitys on pelkkä särkylääke, joka ei paranna varsinaista tautia. Niin ikään tietoturvan perusteet on koulutettava uutena kansalaistaitona jokaiselle.

Windows XP:tä seurasi Vista-käyttöjärjestelmä, jonka tuki loppui tämän vuoden keväällä. Vastedes siihenkään ei enää ­ilmesty turvapäivityksiä. Mahdolliset virheet saavat jäädä.

Seuraava Wannacry-epidemia odottaa jo laukaisuaan – kyberrosvojen hiiren klikkausta.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 17.5.2017

maanantai 15. toukokuuta 2017

Wannacry, dagen efter

Wannacry (alias Wannacrypt tai WanaCrypt0r 2.0) on hiipunut ainakin toistaiseksi, joten on jälkipyykin aika.

Ensinnäkin hyvät uutiset: ei, digitaalista maailmanloppua ei tullut tälläkään kertaa. Raflaavista otsikoista huolimatta tämä ei ollut edes todellinen kyberhyökkäys, pikemminkin kyberrosvojen käsistä karannut kiristysohjelma. Tuskin he itsekään halusivat rikkoa yli 200 000 konetta ja aiheuttaa maailmanlaajuisen uutisen -- tieto haittaohjelmasta vähensi maksuhalukkaiden määrää. Kolmen Bitcoin-osoitteen perusteella rahaa on lähetetty vain muutaman kymppitonnin verran. Se on murto-osa pahimpien kiristäjien saaliista. Mutta ehkä osoitteita on enemmänkin?

Onko 200 000 saastunutta konetta paljon? Eipä oikeastaan. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pc-koneet olivat paljon haavoittuvampia, koska netin tietoturvavaatimukset olivat vielä uutta. Loveletter-virus, Confikr, Nimda ja monet muut verkkomadot saastuttivat suhteellisesti enemmän koneita.

Ylivoimainen ykkönen lienee kuitenkin vuonna 1988 Unix-koneissa levinnyt ns. Morrisin mato, joka saastutti 10 prosenttia silloisen internetin työasemista. Mato tarttui samaan koneeseen useita kertoja, jolloin se meni polvilleen ja kaatui. Vastaava levinneisyys vaatisi tänä päivänä ehkä 200 miljoonaa uhria, ja siitä jäätiin nyt yhteen promilleen.

Wannacry oli kuitenkin edeltäjiään vaarallisempi, sillä se tuhosi työtiedostoja. Tästä näkökulmasta vahingot olivat ehkä suurempia kuin millään aiemmalla madolla. Ja ne olisivat olleet vielä paljon suurempia, jollei eräs tutkija olisi löytänyt tappokytkintä, jolla haitakkeen leviäminen pysähtyi.

Tarkka leviämistekniikka on vieläkin epäselvä. Viestintäviraston tänään päivätty tiedote kertoo, että tällä hetkellä ei ole viitteitä siitä, että haittaohjelmaa olisi levitetty Microsoft Office -haavoittuvuuden tai haitallisten sähköpostien välityksellä. Kun edes Kyberturvallisuuskeskus ei tunnu tietävän yksityiskohtia, olemme suuren epätietoisuuden edessä, kuten kyberhyökkäyksissä niin usein ennenkin. Emme tiedä, mitä tapahtui saati kuka sen teki ja miksi. Epätietoisuus on vaarallista ja korostaa tietoturvan psykologista merkitystä.

Suomessa tapauksia tuli ilmi niin vähän, ettei niitä näy edes Wikipedian kartalla:

Pohjoismaista Suomi ja Islanti puhtaina.
Suomi pelastui, emmekä edes tiedä miksi. Itse asiassa Suomi ja Islanti ovat ainoat harmaat pohjoismaat Wikipedian kartalla, ja kehittyneistä länsimaista samaan yltävät vain Andorra, Sveitsi ja Irlanti.

Britannian NHS-terveydenhuolto on saanut kovaa kritiikkiä siitä, että kustannussyistä työasemissa käytetään edelleen XP:tä, johon ei aluksi ollut turvapäivitystä. Britannia on erikoistunut terrorismin torjuntaan ja maa on Euroopan johtava valvontayhteiskunta, mutta kotirintaman kyberturvallisuus on unohdettu lyhytnäköisten säästöjen vuoksi. Eiköhän tämä tapaus herätä brititkin.

Maailma selvisi Wannacry-iskusta melkeinpä säikähdyksellä. Vaikutus olisi voinut olla paljon pahempi. Toivottavasti viikonlopun tapahtumat panevat vauhtia niihin maihin, joissa kyberturvallisuuteen panostaminen on tähän asti nähty turhana kuluna.

Oma palomuuri kertoo yhteydenottojen 445-porttiin nousseen jyrkästi heti toukokuun ensimmäisellä viikolla.
445-portti vuoden alusta tähän päivään.
Viimeinen havaintopiste kattaa vain alun kuluneesta viikosta, joten todennäköisesti käyrä nousee viikon loppuun mennessä ennätyskorkealle.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Microsoftin Euroviisut-ennuste osui lähes täydellisesti

Microsoft julkisti 9.5.2017 tiedotteen, jossa se ennusti Euroviisujen TOP 5-listan. Sen mukaan todennäköisimmät voittajat olivat Italia (18,0 % todennäköisyys), Ruotsi (16,8 %), Bulgaria (10,2 %), Belgia (9,0 %) ja Portugali (6,4 %).

Eilen järjestettyjen kilpailujen lopputulos oli Portugali, Bulgaria, Moldova, Belgia ja Ruotsi. Microsoftin ennuste, joka "käytti Cortanan edistynyttä data-analytiikkaa" onnistui loistavasti. Voittaja meni tosin pieleen, sillä Italia tuli kuudenneksi, mutta kärkiviisikosta se sai peräti neljä oikein -- vain Moldova yllätti tekoälyn.

Ihan yhtä hyvin ei pärjännyt Adoben sosiaalisesta mediasta laatima ennuste, jonka mukaan järjestys olisi ollut Belgia, Italia, Ranska, Kreikka, Britannia, Saksa, Irlanti, Australia, Sveitsi ja Bulgaria. TOP 5-listalla vain yksi meni oikein (Belgia). Yllättäen Adoben listalla ei ollut voittaja Portugalia lainkaan.

Microsoftin ennuste antoi Suomen edustajalle 4,9 prosentin todennäköisyyden, jolla se olisi sijoittunut kymmenen parhaan listalle. Valitettavasti se ennuste meni pahasti metsään. Jos Norma olisi selvinnyt finaaliin, sijoitus olisi voinut hyvinkin olla kymmenen joukossa, erottuihan kaunis ja rauhallinen biisi melukappaleista ihan samoin eväin kuin voittanut Portugali.

Microsoftin listalla vähiten pisteitä saivat Tsekki, Georgia, Unkari, Irlanti ja Slovenia. Tästä häntäpään viisikosta osui vain yksi (Ukraina). Voittajien ennustaminen on häviäjiä helpompaa, koska virhemarginaali hukuttaa heikot signaalit.

Microsoftin tulos on vaikuttava. Näin helppoa suurten tietomassojen kerääminen ja analysointi nykyään on. Onneksi edes Microsoft ei tiedä, ketä kukin meistä äänesti. 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Wannacry on esimakua oikeasta kyberhyökkäyksestä

Perjantai-iltapäivänä maailmalle levitetty Wannacry-kiristysohjelma (viralliselta nimeltään Wana Decrypt0r 2.0) antaa esimakua tulevista kyberhyökkäyksistä. Näin helposti saadaan aikaan laajamittaista vahinkoa ja sairaaloissa jopa ihmishenget joutuvat vaaraan.

Tämä on ilmeisesti vain kyberrikollisten ovela kiristyskampanja, mutta entä jos samanaikaisesti levitettäisiin muitakin vastaavia hyökkäysohjelmia? Tai käytettäisiin aitoja nollapäiväaukkoja, joihin ei ole vielä korjauksia? Tai kyberhyökkäystä tuettaisiin oikeilla terrori-iskuilla? Tai... no, vain mielikuvitus on rajana.

Tällä hetkellä tiedetään, että kyseessä on varsin tavanomainen kiristysohjelma. Uutta on se, että kiristäjä hyödyntää NSA:n kyberaseen paljastamaa haavoittuvuutta ja leviää sisäverkossa itsenäisesti. Tarvitaan vain yksi varomaton työntekijä, joka avaa sähköpostin haitallisen liitteen, ja kaikki sisäverkon koneet voivat saastua.

Microsoft on korjannut aukon viime maaliskuun päivityksessä MS17-010. Aukko paikattiin kuukautta ennen kuin se tuli yleiseen tietoon huhtikuun 2017 Shadow Brokers -paljastuksen myötä ns. EternalBlue-haavoittuvuutena. Jos päivitykset ovat ajan tasalla, kiristäjä ei leviä uhrin konetta laajemmalle.

Kaikilla päivitykset eivät ole kunnossa: esimerkiksi brittien terveydenhuoltojärjestelmä on kokenut kovia, koska 90 % sen koneista on edelleen Windows XP -tasoa, jonka tuki loppui jo 8.4.2014 (yli kolme vuotta sitten). Pitäisiköhän olla EU-määräys, joka velvoittaisi myös britit huolehtimaan päivityksistä kriittisissä kohteissa? Luultavasti maanantaina siellä jaellaan potkuja kyberturvallisuudesta vastaaville tahoille. Terrorismi ei ole ainoa uhka kansalliselle turvallisuudelle eikä GCHQ:n verkkourkinta ainoa lääke.

Kiristäjä on iskenyt erityisesti Venäjälle, mistä voi päätellä jotain sen kotimaasta. Luultavasti ohjelmaa on levitetty aluksi paikallisiin sähköposteihin. Venäjä tiedetään kiristäjäohjelmien kotimaaksi, mutta monet aiemmat kiristäjät ovat tarkistaneet ensin maa-asetukset ja jättäneet venäläiset koneet rauhaan. Nyt isku osuu omaankin maahan, mikä toivottavasti saa vauhtia Kremlin ja paikallisen poliisin toimintaan.

Suomalaisista uhreista ei vielä näin lauantaiaamuna ole tietoja, mutta tekijät eivät ole unohtaneet meitäkään:
Kiristäjän kielivalikoimassa on myös suomi.
Tekijät vaativat 300 dollarin edestä bitcoineja (tuplahinta 15-19.5.2017 välisenä aikana), mikä on suhteellisen vähän. Aiemmat ohjelmat ovat vaatineet 1-3 bitcoinia, mikä tämänhetkisellä kurssilla tekisi 1500-4500 euroa. Ehkä alempi vaatimus saa useamman maksamaan. Katsoin, että erääseen ruutukuvassa näkyneeseen Bitcoin-osoitteeseen oli tehty 11 rahansiirtoa, yhteensä runsaan kahden Bitcoinin edestä (noin 3000 euroa). Tästä ei voi vielä päätellä paljoa, sillä tyypillisesti bitcoin-osoitteita generoidaan useita.

Jotain hyvääkin: nyt suomalaisilla organisaatioilla on tilaisuus pohtia ja harjoitella, miten olisi toimittu, jos perjantai-iltana alkanut kyberhyökkäys olisi osunut omaan yritykseen. Kenet hälytetään paikalle, kuka vastaa, kuka toimii, kuka tiedottaa?

Seuraavalla kerralla emme luultavasti pääse yhtä helpolla.

Ja yritykset hei: tiedottakaa työntekijöille ajoissa, etteivät avaa maanantaina töihin tullessaan MITÄÄN tiedostoliitettä! Inboxissa saattaa odottaa uinuvia pommeja.

torstai 11. toukokuuta 2017

Elisa menetteli väärin, mutta pilvi ei korvaa digiboksia

Jatkan vielä Elisaviihteen aikarajoituksesta, koska aihe on herättänyt niin paljon kiinnostusta.
Elisa on selvästikin toiminut asiassa huonosti. Kahden vuoden aikarajoitus on ollut tiedossa jo monta vuotta (ja mukana kilpailijan palvelussa alusta lähtien), mutta yhtiö ei ole tiedottanut siitä. Ehkä asiakaspakoa peläten se on jättänyt asiasta kertomisen viime tippaan, mikä on kohtuutonta, sillä kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen vuoksi asiakas ei voi nyt äänestää jaloillaan. Toivottavasti kuluttajaviranomainen ottaa kantaa Elisan menettelyyn.

Asiakkaat kokevat nettitallennuksen pilveen siirrettynä digiboksina, mutta juridisesti käsitys on väärä. Tv-ohjelmia saa tallentaa omaan käyttöön, mutta työtä ei saa antaa toisen tehtäväksi eikä varsinkaan maksua vastaan. Elisaviihde ja vastaavat palvelut eivät ole henkilökohtaista tallentamista vaan ne katsotaan uudeksi jakelutavaksi, jota säädellään ns. sopimuslisenssi-järjestelmällä (TekL 26. pykälä). Siksi pilvitallennus tuli ylipäätään lailliseksi vasta tekijänoikeuslakiin tehdyllä muutoksella (TekL 25 L-pykälä, 22.5.2015).

Elisa on siis jo kahden vuoden ajan virallisesti tiennyt, että tallenteiden säilymistä tullaan rajoittamaan kahteen vuoteen, koska se on itse ollut neuvottelujen osapuolena. Tämä olisi pitänyt kertoa kuluttajille ennen kuin he uusivat määräaikaisia sopimuksiaan.

Asia oli selvä jo tammikuussa 2014, kun OKM järjesti asiasta keskustelutilaisuuden (kalvot pdf-muodossa):
Aikaraja oli tiedossa jo 21.1.2014
Säilymisrajoitus ja pakolliset mainokset alleviivaavat sitä, ettei pilvitallennus ole kotinauhoituksen korvike. Jos haluaa pysyviä tallenteita, ne täytyy tehdä kotona. Toivottavasti kuluttajajärjestöt pitävät huolta, että tämä mahdollisuus säilyy jatkossakin.

VHS-nauhuri löytyi aikoinaan joka kodista, mutta nykyään ajatus kotinauhoituksesta on yhtä vanhanaikainen kuin viisarikello. Tämän johtopäätöksen vedin nähtyäni Verkkokauppa.comin palautettujen boksien vuoren:
Eikö kukaan enää halua tallentavia digibokseja?
Netflix ja kumppanit ovat totuttaneet meidät siihen, että kaikki sisältö on saatavilla pilvestä napin painalluksella. Näin ei tietenkään ole; Netflixin oma valikoima on surkean rajoittunut ja maakohtainen. Kuluttaja voi olla kuningas, mutta oikeuksia myyvät TV- ja elokuvayhtiöt ovat kuningaskuntia. Ne sanelevat ehdot ja luovat illuusion rajattomasta valinnanvapaudesta, koska se myy. Todellista vapautta kuluttajalle ei voi olla. Laki antaa vallan tekijöille ja heidän edustajilleen.

Tekijä on oikeutensa ansainnut, mutta lait ja bisnesmallit on luotu aikana, jolloin sisältö oli niukkuushyödyke. Nyt tarjontaa on enemmän kuin kukaan ehtii kuluttaa, joten kuluttaja kokee rajoitukset epäoikeudenmukaisiksi. Ne eivät aja edes tekijöiden tai suomalaisten tv-kanavien etua. Vaikeuttamalla kansallisten palvelujen käyttöä asiakkaita siirretään suoraan Hollywoodin ja jenkkipalvelujen syliin. Se ei ole kenenkään etu.

Kotimaisten toimijoiden pitää noudattaa kansainvälistä tekijänoikeuslakeja, mutta kahden vuoden säilytysaika on sovittu vapaaehtoisesti. Miksi kotimaiset yrittäjät ampuvat itseään jalkaan silloinkin, kun siihen ei ole pakkoa?

Suomalaisten artistien, tuotantoyhtiöiden ja tv-kanavien uhkana ei ole kotitallennus eikä edes piratismi, vaan internetin mahdollistamat uudet bisnesmallit, jotka suosivat suuria toimijoita ja poistavat väliportaita. Tätä kehitystä ei kannattaisi nopeuttaa omilla päätöksillä.

Olen itsekin ärtynyt Elisan toiminnasta asiassa. Onneksi oma sopimukseni on katkolla jo joulukuun alussa. Maksan nyt 40 euroa kuukaudessa Elisaviihteestä eli lähes 500 euroa vuodessa. Tallentava, älykäs digiboksi maksaa itsensä nopeasti takaisin, eikä aseta rajoituksia jos haluan katsoa jonkin dokumentin myöhemmin uudestaan. (Täsmennys: pelkkä Elisa viihde maksaa 19,90 eur/kk, 39,90 eur/kk hinnassa on mukana surkea ADSL, josta voisin hyvin luopua koska käytän myös 4G-reititintä ja älypuhelimissa on vielä omat nettiliittymät).

Joskus vanha tekniikka on parempi kuin pussillinen uusia – tai ainakin täytyy nähdä, että tekniikat on tarkoitettu eri tilanteisiin.
=============
Muutama lisäys:

Elisa mainitsee sivullaan kahden vuoden säilytysajasta, mutta kehuu myös että "kun katsot tallennusta, voit hypätä helposti mainostaukojen ohi". Käsittääkseni samainen sopimus velvoittaa näyttämään mainokset -- jos ei tallennushetken, niin ainakin katseluajankohdan mukaisesti.

Miksi sitten yksityistä kopiointia ei saa teettää toisella maksua vastaan? Tekijänoikeusaineistossa on fyysisistä esineistä poikkeavia rajoituksia ymmärrettävistä syistä. Ilman niitä voisi perustaa esim. CD-levyvuokraamon, jonka omistaja ostaisi yhden levyn ja vuokraisi sitä sitten esim. 5 euroa/vrk asiakkaille, jotka ehtisivät ottaa siitä nopeasti oman kopion (ihan laillisesti). Vastaavasti maksullinen kirjavuokraamo olisi hyvä bisnesmalli yrittäjälle mutta tuhoisa kustantajaille ja kirjailijoille.

Valtaosa digibokseista on yhtä suljettuja kuin Elisa viihdekin, tallenteita ei saa niistä ulos. Ohjelmat häviävät kun levy hajoaa. Televisioiden usb-porteista tallennus on mahdollista, mutta tikku tai usb-levy on alustettava niin, ettei tiedostoa voi siirtää ulos eikä katsella toisella telkkarilla. Katsojan kädet pyritään sitomaan kaikin tavoin ja tekemään tallennuksesta vain ajansiirtoa.

TekL 25 L-pykälässä sanotaan että "ohjelma on tallennuspalvelun asiakkaan katseltavissa ja kuunneltavissa asiakkaan itse valitsemassa paikassa ja itse valitsemana aikana". Tämähän ei toteudu kirjaimellisesti, sillä palvelujen käyttö on yleensä estetty ulkomailta. Expatit ja turistit voivat vain harmitella, kun eivät pääse katsomaan ohjelmia ilman kikkailuja.

Todennäköisesti osa käyttäjistä irtisanoo sopimuksensa Elisan kanssa, jolloin Kopioston perimät asiakaskohtaiset tulot laskevat (kts. Kopioston hinnasto). Vaikea nähdä, että tekijät tai alan kotimaiset toimijat voittaisivat tässä jotain. 
Website Security Test