sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Etsikää troijalaista Nokian hallituksesta

Kohu Nokian ympärillä ei laannu. Yhä vieläkin on niitä, jotka pitävät Elopia troijalaisena, jonka tehtävänä oli vain pudottaa Nokian arvoa ja myydä se edullisesti Microsoftille. Tuorein todiste on se, että Microsoft maksaa yli puolet Elopin ns. kannustinpalkkiosta kun tämä palaa takaisin entisen työnantajansa palvelukseen. Nyt jo työministeri Lauri Ihalainenkin on kallistumassa trojalaisteorian puolelle.

Troijalaisteoria on turhan helppo selitys Nokian kohtalolle. Olisi mukava uskoa, että joku ulkomaalainen tuli pahat mielessä ja vei kansallisomaisuuden pahalle amerikkalaiselle yritykselle. Totuus on tietenkin jotain ihan muuta.

Jos uskoo troijalaiseen (itse en usko), sitä pitää etsiä Nokian vuoden 2010 hallituksesta ja sen puheenjohtajasta. Kallasvuo sai potkut ja Nokia löysi uuden johtajan Microsoftilta. Elop nimitettiin tehtäväänsä 10.9.2010, jolloin Nokian kurssi liikkui kahdeksan euron tietämillä.

Virallisen selityksen mukaan vasta tämän jälkeen alettiin pohtia tulevaisuuden strategiaa. Uskon, että tämä on puppua, ja että päätös Microsoft-kumppanuudesta oli tehty jo aiemmin. Ei kai kukaan odottanut, että Microsoftilta tuleva johtaja valitsisi Androidin? Jos Nokia olisi palkannut johtajan Googlelta, olisiko tämä mitenkään voinut valita muuta kuin Androidin?

Ei, alustan valinta oli selvä jo ennen valintaa, ja Elop lähti toteuttamaan sitä. Jälkiviisaina voimme sanoa valintaa vääräksi, mutta ei Nokian Lumia-bisnes huonosti mennyt. Alusta kehittyi (joskin turhan hitaasti) ja uusimmat Lumia-mallit olivat jo erinomaisia. Aika ja rahat vain loppuivat kesken. Jäi näkemättä, miten strategia olisi lopulta toiminut. iPhone ja Android eivät takuulla ole mobiilikehityksen viimeinen sana.

Nokian ja markkinoiden näkökulmasta Elop epäonnistui. Silti hänelle maksettiin miljoonia työsopimuksen allekirjoittamisesta, sen lopettamisesta, peruspalkkaa 1,2 miljoonaa vuodessa ja lisäksi vielä 14,6 miljoonaa euroa osakekannustimia.

Siilasmaa on kommentoinut asiaa vain sanomalla, että eduista päätettiin vuonna 2010 Elopin aloittaessa. Hallitus on silloin hyväksynyt työsopimuksen ja edut. Miten on mahdollista, että kurssin romahtaminen kahdeksasta eurosta neljään palkitaan miljoonilla euroilla? Kuka troijalainen hallituksessa on mennyt vuonna 2010 hyväksymään tällaiset lahjat?

Kuka?

Media saisi kovistella hallitusta Elopin sijaan. Jos kommentteja ei heru, herää kysymys miksi niitä ei heru. Kuka hallituksessa ajoi Elopin valintaa ja millä perusteilla?

Joidenkin mielestä Nokia on yksityinen yhtiö ja saa jakaa miljoonia kenelle huvittaa, se on vain osakkeenomistajien asia.

Johdon miljoonapalkkiot eivät kuitenkaan ole yhtiön sisäinen vaan koko yhteiskunnan asia. Rahan avokätinen jakaminen yksille muiden kiristäessä vyötään vaikuttaa meihin kaikkiin. Miksi palkansaajien pitäisi tyytyä pieniin korotuksiin jos työssään epäonnistuvien johtajien oma linja on tällainen? Ahneus palkitaan, ollaan siis kaikki samalla tavalla ahneita.

Mikään yritys ei toimi irrallaan yhteiskunnasta. Miksi Elop on saanut nauttia 35 % veroasteesta, kun tavallinen palkansaaja joutuu maksamaan enemmän? Minkälaisia "osaajia" ulkomailta Suomeen oikein houkutellaan?

Jos yhteiskunta ei saa arvostella yritysten asioita, yritykset vaietkoon yhteiskunnan asioista. Vuonna 2001 Ollila valitti useaan kertaan kireää verotusta ja antoi Suomelle viisi vuotta aikaa keventää verotusta, ennen kuin Nokia harkitsee pääkonttorin siirtämistä muualle.

Se, mitä tapahtui, ei johtunut verotuksesta vaan johdon omista virheistä.

Ja ehkä siitä hallituksen sisällä olleesta troijalaisesta.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tietomurron miljoonat uhrit

Suomalainen kaveri on murtautunut ilmeisesti noin 300 sivustoon ja varastanut niistä käyttäjätietoja: nimiä, käyttäjätunnuksia ja salasanojen tiivisteitä, mahdollisesti myös henkilötunnuksia ja luottokorttinumeroita. Iltapäivälehti laski uhreja olevan satoja tuhansia, Ylen tv-uutisissa puhuttiin jo miljoonista, koska osa murretuista palveluista oli ulkomailla.

Tietomurto on rikos, eikä sitä ole syytä vähätellä. Tässä tapauksessa median uutisointi näyttää kuitenkin liioittelevalta.

Tiettävästi murtautuja ei jakanut käyttäjätietoja eteenpäin eikä hyödyntänyt niitä itse. Tältä osin kyse näyttää olleen wanhanaikaisesta old-school hakkeroinnista, jota tehtiin 1990-luvulla jonkinlaisena älyllisenä haasteena ja ilman rikollista motiivia. Vanhat alustat sisältävät haavoittuvuuksia, joita hyökkääjän on helppo kokeilla ja hyödyntää, vaikka ei haluaisikaan tehdä varsinaista vahinkoa.

Tällaisessa hakkeroinnissa uhrina on lähinnä palvelu ja sen ylläpito, eivät niinkään rekisteröityneet käyttäjät. Uhria ei pidä syyllistää, mutta jos alustat ovat päivittämättä (tai salasanat tallennetaan selväkielisinä!) voi sanoa ylläpidon toimineen ainakin luvattoman huolimattomasti ja siten edesauttaneen rikollista tekoa.

Huolimatonta ylläpitoa voisi syyttää henkilötietolain nojalla, sillä se velvoittaa huolehtimaan henkilörekisterin tietoturvasta. Sen sijaan on kyseenalaista, voiko palveluun rekisteröitynyt käyttäjä nostaa syytteen hakkeria vastaan. Jos käyttäjä ei voi nostaa syytettä, voiko hän silloin olla uhrikaan? Onko yksittäinen käyttäjä hakkerin vai huolimattoman ylläpidon uhri? Onko laissa tässä suhteessa aukko?

Koituuko palveluun rekisteröityneelle käyttäjälle vahinkoa siitä, että joku hakkeroi palvelun ja kopioi käyttäjätiedot itselleen -- hyödyntämättä tai jakamatta niitä eteenpäin? Ainoa seuraus lienee se, että saatuaan tiedon asiasta käyttäjän pitää vaihtaa salasanansa. Tilanne on tietenkin toinen, jos hakkeri jakaa tietoja eteenpäin tai käyttää niitä omaksi hyödykseen.

Viestintäviraston tietoturvayksikkö tiedotti asiasta niukasti. Se kertoi, että palveluihin on murtauduttu ja neuvoi käyttäjiä vaihtamaan salasanansa. Kun ei kerrottu, mitkä palvelut oli murrettu, käyttäjien piti siis vaihtaa kaikki salasanansa. Niitä voi olla yli sata. Ihan kaikkia ei tarvinnut vaihtaa, sillä tiedotteessa kerrottiin, mitä palveluita ei ole murrettu: pankit ja luottokorttiyhtiö Nets. Tämä on uudenlaista, käänteistä tiedottamista.

Kymmenien salasanojen vaihtosavottaan ryhtyminen vain siksi, että joku oli murtautunut jollekin keskustelupalstalle ja kopioinut käyttäjätietokannan itselleen, ei ollut mitenkään perusteltua.

Kriisiviestintä on vaikeaa -- varsinkin kun tilanne syntyy perjantaina työajan jo päättyessä ja poliisitutkinta asiasta on yhä kesken. Tänään lauantaina CERT onkin vedonnut siihen, ettei se halunnut paljastaa haavoittuvien palvelujen nimiä ennen kuin järjestelmät on korjattu.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Haluaako NSA sormenjälkesi?

Tätä se luottamuksen menetys sitten teettää: kukaan ei enää luota amerikkalaisiin palveluihin. Heti, kun Apple oli saanut esiteltyä iPhone 5S:n sormenjälkitunnistuksen netissä alkoi kauhistelu siitä, miten NSA saa nyt myös meidän sormenjälkemme.

Todennuksen tekninen toteutustapa ei vielä ole tiedossa, mutta todennäköisesti kyse on vain järjestelystä, joka vapauttaa PIN-koodin (ja ilmeisesti myös AppleID:n salasanan) sormenjäljen perusteella. Tätä varten sormenjäljestä laskettu tiiviste tallennetaan paikallisesti puhelimeen.

Sormenjälki on vain apuväline, jonka ansiosta näitä kahta koodia ei tarvitse kirjoittaa. Pelkkään sormenjälkitunnistukseen ei voi luottaa, sillä käsihän voi olla olla vaikka paketissa tai sormi laastaroituna.

Ei ole uskottavaa, että Apple lähettäisi sormenjäljen omaan pilveensä. Toki laitteessa voi olla takaportti, josta edes Applen insinöörit eivät ole tietoisia, mutta paras turva sormenjäljille on se, ettei NSA tarvitse niitä mihinkään.

Sormenjäljet liittyvät reaaliseen maailmaan. NSA:ta kiinnostaa digitaalinen maailma ja viestintä. Siellä sormenjäljillä ei ole merkitystä (CIA voi olla eri juttu...).

Sitä paitsi jokainen USA:han matkustanut joutuu luovuttamaan kaikkien sormiensa jäljet ja oman valokuvansa joka kerta astuessaan immigrationin portista. No, kaikki eivät tietenkään käy USA:ssa, mutta ehkä suomalaisten jäljet olisi helpompi urkkia vaikka passien sormenjälkirekisteristä.

Ollaan siis tyytyväisiä, että Apple on vihdoin tuonut sormenjälkitodennuksen puhelimeen! Ehdotin sitä jo 10 vuotta sitten, mutta jostain syystä Nokia ei saanut vietyä ideaa tuotekehityksestä tuotantoon. Apple on nyt toiminut edelläkävijänä ja kohta sormenjälkitunnistus löytyy kaikista kehittyneimmistä älypuhelimista.

Onnettoman PIN-koodin korvaaminen sormenjäljellä kohentaa tietoturvaa varmasti enemmän kuin mitä sormenjäljen luovuttaminen sitä heikentää. Urkintariskit ovat jatkossakin ihan muualla kuin sormissa.

PS. Hesarin toimittaja ehti jo pelotella, miten rosvot eivät jatkossa tyydy varastamaan pelkkää puhelinta vaan leikkaavat myös sormen irti. Koska sormenjälki ei koskaan voi olla ainoa tapa puhelimen avaamiseen, pelottelu tuntuu turhalta. Sitä paitsi kehittyneemmät sormenjälkilukijat toimivat vain elävällä sormella (iPhonen tekniikan yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa).

perjantai 6. syyskuuta 2013

Snowdenin suurin paljastus

Snowdenin kohutut paljastukset ovat tähän asti olleet melko laimeita. Se, että NSA salakuuntelee runkoverkkoja ja saa tietoja suoraan jenkkiläisistä nettipalveluista, ei ollut varsinainen yllätys. Asia on ollut tiedossa, Snowden vain antoi todisteet.

Mutta viime yön paljastukset ovat oikeasti kovaa kamaa. Nyt vihdoin Snowden kertoi, miten kieroja keinoja NSA käyttää tietoja saadakseen. Se varastaa salausavaimia nettipalveluista, hankkii niitä ilmeisesti solutettujen agenttien avulla (varokaa maailman operaattorit, myös Suomessa), heikentää salausalgoritmeja ennen niiden standardointia, asentaa ulkomaisille tiedustelupalveluille myytäviin koneisiin urkintapiirejä, lisää takaovia kaupallisiin tietoturvaohjelmiin ja mahdollisesti jopa lisää ohjelmiin tahallaan tietoturvaongelmia. Jos vielä jokin kierous jäi listaamatta, sekin luultavasti löytyy NSA:n työkalupakista. Kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta (tai uteliaisuudesta), anything goes.

Lista on ällistyttävä. Keinot ovat katalampia kuin mitä agenttiromaanien kirjailijat ikinä pystyisivät keksimään. Kiinalaisten kohutut tietomurrot amerikkalaisiin yrityksiin ja viranomaispalveluihin vaikuttavat tämän jälkeen pyhäkoulupoikien puuhastelulta.

Snowdenin viime yön paljastukset maksavat Yhdysvalloille miljardeja dollareita ja todennäköisesti myös ihmishenkiä. Kuka enää tämän jälkeen uskaltaa käyttää mitään jenkkituotetta tietoturvan kannalta tärkeisiin tehtäviin? Lehtien paljastuksista oli ilmeisesti viranomaisten pyynnöstä poistettu yhteistyötä tekevien jenkkiyritysten nimiä, joten emme tiedä, ovatko kaikki mukana urkinnassa, vai onko joukossa (vielä toistaiseksi) luotettaviakin tahoja.

Ei ihme, että kaupallisissa ohjelmissa on usein turva-aukkoja -- ne saattavat olla tarkoituksellisia. Ei ihme, että niiden korjaaminen kestää joskus luvattoman pitkään -- mahdollisesti NSA:lla on käynnissä jokin aukkoihin perustuva seurantaoperaatio.

Näiden paljastusten jälkeen naurattavat viime joulukuun ITU-konferenssin keskustelut siitä, pitäisikö netin hallinnointia siirtää YK:n alaisuuteen. USA ja EU vastustivat ehdotusta voimakkaasti, koska ne pelkäsivät siirron antavan valtioille keinoja urkkia kansalaisiaan. Nyt on selvää, että suurin urkkija on USA itse -- eikä se halua luopua tästä mahdollisuudesta jatkossakaan.

Jos Snowden vielä elätteli jotain toiveita kotiinpääsystä, nyt hän saa unohtaa asian. Parasta alkaa opiskella venäjää ihan tosissaan. Eikä henki ole turvassa edes siellä, liian moni haluaa nyt hänen päänahkaansa.

Ei ihme, että juuri Microsoft osti Nokian. NSA:n kannalta olisi ollut kestämätöntä, jos Microsoftin mobiilipalveluihin liittyvä urkintamahdollisuus ja puhelintekniikan kontrolli olisi päätynyt jollekin aasialaiselle valmistajalle.

Meille suomalaisille Snowdenin paljastukset ovat tavallaan positiivinen asia. Suomen hyvä maine, korkea turvaosaaminen sekä liittoutumattomuus sen paremmin Ruotsin kuin Natonkaan kanssa, kantavat nyt hedelmää. Tietoturvaohjelmista ja alan palveluista voi tulla Suomelle todellinen menestystarina.

Pitää vain toimia, ennen kuin jenkit ehtivät ostaa yritykset meiltä pois. 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Nokia - disconnecting memories

Nokian puhelinliiketoiminnan myynti Microsoftille on meille suomalaisille katkera pala. Hehkutukset siitä, miten tämä on uuden ajan alku, eivät paljon lämmitä. Tappio mikä tappio.

Matkapuhelin on ihmisen laitteista kaikkein henkilökohtaisin. Miehillä vain auto pääsee lähelle. Puhelimeen liittyy monia muistoja -- tärkeitä puheluita, se tunne kun ensi kertaa pääsi puhelimella nettiin, se tärkeä kauppa joka jäi tekemättä kun kenttää ei ollut ja niin edelleen.

Unohdetaan siis miljardit eurot ja hienot visiot. Meillä on oikeus olla tunteellisia, vaikkei se mitään hyödytäkään. Nokia - connecting people, muistathan? Koiranleukojen mielestä puhelimet tosin venyttivät työpäivät niin pitkiksi, että parempi slogan olisi ollut Connecting people, disconnecting families.

Eilisen uutisen jälkeen kaivoin omat Nokia-puhelimeni kaapista. Olen säästänyt ne kaikki. Vain ensimmäinen, vuonna 1992 käytettynä (noin tuhannella eurolla) ostamani NMT-Nokia jäi puuttumaan, sen myin eteenpäin kuin GSM-aika alkoi.

Nokialaiseni lähes 20 vuoden ajalta.
Kuten kuvasta näkyy, en ole vaihtanut puhelimia turhan usein enkä ostanut omaan käyttöön uusinta tekniikaa vaan parasta hinta/laatusuhdetta. Communicatorit hyppäsin kokonaan yli; niiden pieni näyttö ja rajoitetut sähköposti- ym. ominaisuudet olivat turhia, kun käytössä oli aina läppäri ja datayhteys.

Legendaarinen 2110 oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio laite. Oli ihmeellistä, kun pystyi näkemään soittajan numeron etukäteen eikä puheluun ollut pakko vastata. Ja tietysti ne tekstiviestit sekä gsm-data, joita NMT:ssä ei ollut lainkaan.

Nokia 6150 palveli hyvin monia vuosia. Vuosituhannen alussa sain 7110-mallin, jossa oli uusinta tekniikkaa edustava WAP. Tällä puhelimella tuli soitettua ja vastaanotettua monia dramaattisia puheluita nettihuuman aikana.

N-Gage oli ensimmäinen Symbian-puhelimeni ja ostin sen toukokuussa 2004 poistomyynnistä 109 eurolla. Loistonsa päivinä Nokialla oli rohkeutta kokeilla kaikenlaisia ideoita; oli vain luonnollista että kaikki eivät onnistuneet. N-Gage oli ajatuksena oikea (vrt. Angry Birds nyt), mutta käytännön toteutus ontui. Mikrofoni ja kaiutin olivat laitteen reunassa, joten N-Gageen puhuminen näytti koomiselta ja pelimodulin vaihtaminen vaati puhelimen buuttaamisen.

N73:n ostin aamupäivällä ja iltapäivällä iäkäs sukulaiseni kuoli. Muistan molemmat hyvin. N73 oli oikea älypuhelin, siinä oli ensi kertaa myös kamera. Niin, ja kuvapuhelut, jotka sitten jäivät Skypen ja Facetimen jalkoihin.

Viimeinen nokialaiseni oli 20.3.2009 ostettu E71, jossa oli mainio näppäimistö. Juuri muuta hyvää siinä ei ollutkaan.

Loppupään laitteista näkee, miksi Nokia epäonnistui. E71 tuli markkinoille kesällä 2008 -- siis puolitoista vuotta iPhonen jälkeen. Silti puhelimessa oli onneton näyttö, surkea selain, riittämätön muisti, vaikeaselkoinen käyttöliittymä ja sen päivittäminen oli jatkuvaa taistelua. Musiikkia en edes yrittänyt, koska Nokian RealPlayer- ja drm-viritykset olivat aivan hirveitä. Muilta kuulin, että viimeisissä Symbian-älymalleissa oli myös luvattoman paljon laatuongelmia.

Tällaista näkymää Nokia tarjosi vielä keväällä 2009 asiakkailleen:
Symbian älypuhelin vm. 2008.
Huomaa erityisesti sanojen katkaisut tyyliin "Internet-puheluaset." vaikka tilaa olisi ollut koko sanalle. Symbian oli alustana niin surkea, ettei sanoja voinut kirjoittaa kokonaisina -- ja silti johto ei nähnyt minkään olevan vialla. Tarvittiin Elop havaitsemaan, että alusta oli tulessa eikä mobiilimaailman keisarilla ollut enää vaatteita.

E71 käynnistysvalikko.
Ja ei, kuvia ei ole pienennetty, vaan resoluutio oli tosiaan näin surkea.

Symbian-sovellukset piti etsiä ja ladata netistä pc-koneen kautta. Laitteen omat päivitykset piti tehdä PC:n Ovi-sovelluksella -- kunhan oli ensin varmuuskopioinut koko puhelimen ja palautti tiedot päivityksen jälkeen takaisin. Nettiyhteys Data-Suitella oli sattuman kauppaa ja ajurien kanssa sai tapella jatkuvasti. Kalenterien, sähköpostien ja kontaktien synkronointi... älä edes muistuta.

Nokian päivitykset.... hrrr! (puistatuksia)
Samaan aikaan Apple tarjosi asiakkaille iPhonea, joka ei juuri eroa tämän päivän malleista. Käytettävyydessä eroa oli kuin yöllä ja päivällä, mutta Nokian johto ei sitä ymmärtänyt. Se piikitteli Applea nopean 3G-yhteyden puuttumisesta, joka oli tavalliselle käyttäjlle täysin sivuseikka. Sloganissa esiintynyt people oli insinööreiltä unohtunut. N97-mallista en aluksi löytänyt edes virtakytkintä.

Ylimielinen Nokia oli menettänyt pelin jo vuonna 2008. Kesti vielä pari vuotta, ennen kuin johto tunnusti asian ja teki sille jotain. Kun Elop palkattiin, ekosysteemilaiva oli jo mennyt. Nokia koetti saada uimalla Windows Phonen kiinni emmekä saa koskaan tietää, olisiko se lopulta onnistunut. Ensimmäisiä lievästi positiivisia merkkejä alkoi tänä vuonna näkyä, mutta liian monta miljardia oli jo ehditty hukata. Tästä eteenpäin Lumiaa kannattelevat Microsoftin syvät taskut ja Windows-käyttöjärjestelmän tuomat miljardit. Nokian omat voimat eivät enää riittäneet.

Nokiaan liittyy paljon hyviä muistoja, mutta iPhonen jälkeen esitellyt puhelinmallit on parempi unohtaa. Ne osoittavat, ettei yritystä suinkaan tuhonnut myyrä vaan johto itse.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Nokia-kauppa riskitön Microsoftille

Pitäisi säätää laki, joka velvoittaisi julkistamaan kaikki suuret uutiset aamukuudelta. Näin ihmiset ja mediaväki saisi riittävästi aikaa tapahtumien sulatteluun ja pörssipeluritkin ehtisivät hioa strategioitaan ennen Helsingin ja New Yorkin pörssien avautumista. Kiitos Nokian ja Microsoftin, näin kävi tänään.

Pitkästä päivästä johtuen melkein kaikki on jo ehditty sanoa. Muutama hajahuomio silti.

Nokian ostaminen oli Microsoftille riskitön juttu -- sillä ei ollut enää vaihtoehtoja. Microsoftin on pakko päästä mukaan mobiilibisnekseen ja Nokia on siihen ainoa, joskaan ei helppo tie. Microsoft varmasti pettyi Nokian jäädessä käytännössä ainoaksi WP-puhelinten valmistajaksi. Jos Nokia olisi luovuttanut tai vaihtanut vaikka nnn (insert your choice here: Android, Sailfish, Firefox...) -alustaan, Microsoftin tulevaisuus olisi romahtanut.

Nokialla sen sijaan oli vaihtoehtoja. Se olisi voinut odottaa vaikka tuoreiden Lumia-mallien myyntilukuja. Kaupan ajoitus on outo, sillä juuri nyt Lumia on ensi kertaa saamassa uskottavuutta. Ehkä Nokian kassatilanne ei kestänyt pidempää odottelua? Tai taustalla on jotain muita ongelmia, mistä emme tiedä.

Ikävä havaita, miten moni pitää Elopia Nokian tuhoajana. Meillä on halu uskoa, että kaikki paha tulee ulkomailta. "Ollila loi firman ja Elop tuhosi sen" ei todellakaan pidä paikkaansa. Ollila pysytteli sitkeästi yhtiön johdossa, vaikka miehiä olisi pitänyt vaihtaa jo vuosia sitten. Ollilan päätöksillä kaivettiin kuoppa, jota täyttämään Elop värvättiin. Yhtiön hallitus päätti valita Windows Phone -alustan ja sama hallitus päätti palkata Microsoftin miehen. Hallitusta johti Jorma Ollila. Elop ei valinnut Windows-alustaa, Ollila valitsi.

Nokian kohtaloksi koitui puhelinten muuttuminen laitteista ekosysteemeiksi. Pelkkänä laitteina puhelimet pärjäsivät hyvin, mutta softa- tai palvelupuolella Nokia ei koskaan pärjännyt. Ovi oli Appleen tai Googleen verrattuna onneton viritys.

Toinen kohtalokas tekijä oli kosketusnäyttöjen yleistyminen. Nokia missasi alan tärkeimmän trendin, koska se oli niin täynnä omaa osaamistaan ja vanhoja Ollilan kavereita, jotka eivät nähneet maailman muuttumista. Loppu on historiaa. Tänään nimenomaan historiaa.

Nokialle jäi verkot, kartat ja patentteja -- sekä valtava tukku rahaa. Jälkimmäisestä on hyötyä vain, mikäli se osataan investoida uuteen kasvualaan. Sellaista ei kuitenkaan ole helppo löytää, kaikki ilmeiset kohteet ovat jonkin ekosysteemin paloja. Nokian pitäisi keksiä jotain ihan uutta.

Voisiko Ollilan puuhailu gps-tiemaksun kanssa olla yritys uuden bisneksen löytämiseksi? Vaikka harvaanasutussa ja lähes ruuhkattomassa Suomessa onnistuttaisiin kehittämään maailman paras autojen seurantalaite, saataisiinko se myytyä koko EU-alueelle? Voisiko siitä tulla miljardien liiketoimintaa?

Matkapuhelimista tuli Nokialle riippa, joka vei enemmän rahaa kuin tuotti. Taloudellisesti puhelimista eroon pääseminen on hyvä ratkaisu, mutta meihin suomalaisiin se sattuu. Jokaisella on muistoja tärkeistä puheluista ja tärkeistä puhelimista. Itse kaivoin juuri laatikoistani kuusi eri puhelinta, joita käytin vuosina 1995-2010. Sniff. Nokia on ollut osa elämääni, meidän kaikkien elämää.

Aluksi Microsoftin puhelinkehitys jatkuu suomalaisvoimin. On vaikea kuvitella, että ratkaisu olisi pysyvä. Jos mobiiliala on niin tärkeä Microsoftille kuin nyt näyttää, se tullaan hiljalleen siirtämään joko Piilaaksoon (missä Apple ja Google jo ovat) tai Redmondiin. Kymmenen tunnin aikaero ja suorien lentojen puuttuminen tekee tuotekehityksen yhteistyöstä liian hankalaa kahdella eri mantereella, etenkin kun valmistus on vielä kolmannella.

Katkerinta olisi, jos Lumiasta Microsoftin helmassa tulisi nyt suuri menestys. Silloin tämän päivän myyjiä tullaan haukkumaan virheestään vielä vuosienkin päästä. Toisaalta huono menestys olisi sekin pahasta, se nopeuttaisi osaamisen siirtoa USA:han ja jättäisi markkinat Applen/Googlen kaksintaisteluksi.

Varmaa on vain, ettei tulevaisuus voi olla ainakaan Microsoftin tablet-myyntiä huonompi.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tiemaksussa aloitus ratkaisee

Aamun Hesari kertoo työryhmän ehdottavan tiemaksua, jossa olisi vain kaksi porrasta: kaupunkiajosta veloitettaisiin 6 senttiä kilometriltä ja maaseutuajosta 3 senttiä. Maksun vastapainoksi vuotuisesta käyttömaksusta luovuttaisiin ja uusien autojen hinta laskisi tuhansia euroja autoveron keventyessä. Liikenteen kokonaisverotus pysyisi siten ennallaan, se vain painottuisi nykyistä enemmän auton käyttöön. Ajojen seuranta perustuisi gps-järjestelmään ja kokeilu aloitettaisiin jo ensi vuoden alusta.

Uutta on, ettei maksua enää markkinoida ns. ruuhkamaksuna, vaan selkeänä maksuna tien käyttämisestä. Jorma Ollilan (!) johtama työryhmä ennustaa maksun lisäävän joukkoliikenteen käyttöä sekä vähentävän hiilidioksidipäästöjä viidellä prosentilla. Sama vähennys tulisi liikenneonnettomuuksiin. Olisi kiinnostavaa tietää, miten näin tarkkoja ennustuksia on voitu tehdä asiassa, josta kenelläkään ei ole aiempaa kokemusta. Ihmisten käyttäytymistä on tunnetusti vaikea ennustaa -- pk-seudulla joukkoliikenteen suosion kasvu on yllättänyt kaikki.

Pohjimmiltaan tiemaksu on aluepolitiikkaa. Sillä halutaan tasata autoilun kustannuksia maaseudulla, jossa etäisyydet ovat pitkiä eikä julkista liikennettä ole. Siksi pelkkä bensan hinnan nostaminen ei riitä, koska se rankaisisi suhteellisesti enemmän maalla asuvia.

Erot maaseudun ja kaupunkien välillä ovat kiistattomia. Ehkä seuraava työryhmä voisikin pohtia, miten tasata maaseudun alhaisempia asumiskustannuksia kaupunkilaisille? Miksi asunnot maksavat kasvukeskuksissa tolkuttomasti, kun maalla samalla hinnalla saa omakotitalon? Se on niin väärin.

Ehdotetussa maksussa on useita ongelmakohtia. Kiinteä km-korvaus tasoittaisi eroja pieni- ja suuripäästöisten autojen välillä. Isojen autojen ostohinta laskisi suhteellisesti enemmän ja bensankulutuksesta johtuva ero käyttökustannuksissa pienenisi.

Toki tätä voisi kompensoida nostamalla samalla myös polttoaineen hintaa tai sitomalla km-maksu jotenkin moottorin kokoon. Pelkkää kaupunkiajoa tekevälle vanhan auton omistajalle 6 snt/km vastaa noin 30 prosentin korotusta bensan hintaan. Tiemaksu ei millään tavalla poista tai edes vähennä polttoaineen hinnan korotuspaineita tulevaisuudessakaan.

Alkuvaiheessa on tärkeintä vain saada myytyä järjestelmä kansalaisille. Vaikein osuus on saada gps-tallentimet autoihin, koska sen hyväksyminen on poliittinen päätös. Kun infrastruktuuri on olemassa, maksuja voidaan korottaa, porrastaa ruuhkien mukaan ja painottaa sähköautoja suosivaksi (eli nostaa bensan hintaa). Nämä kaikki ovat enää hienosäätöä, joka voidaan tehdä hallinnollisilla päätöksillä. Ja juuri tätä verottaja haluaa: enemmän säätönappuloita autoilun verottamiseen, jotta sitä voidaan kohdentaa paremmin ja tuottoa säätää kulloistenkin tarpeiden mukaisesti.

Siksi on tärkeää käsitellä järjestelmän ongelmat ja haitat juuri nyt, ennen kuin etenemme koekäyttöä pidemmälle. Ei kannata kiinnittää liikaa huomiota alkuvaiheen hintoihin tai mainostettuun oikeudenmukaiseen verokohteluun. Kaikkia näitä on helppo muuttaa myöhemmin.

Yksi keskeinen uhkakuva liittyy yksityisyydensuojaan. Autojen sijaintitiedot on kerättävä reaaliajassa ja tallennettava tietokantaan, josta niille on helppo keksiä myöhemmin uutta käyttöä. Periaate on sama kuin matkapuhelimen käytössä -- ei siinäkään laskutus- tai sijaintitietoja säilytetä puhelimessa, vaan operaattori kerää ja hyödyntää ne saman tien.

On ihan sama, miten autotietoja nyt luvataan suojella -- kokemus on osoittanut, että ennen pitkää houkutus niiden käyttämiseksi myös muihin kohteisiin käy ylivoimaiseksi.

Ihmetystä herättää tavaton kiire, millä järjestelmää ollaan luomassa, vaikka tilastot osoittavat autoilun kääntyneen laskuun ja joukkoliikenteen suosion nousuun ilman tiemaksuakin. Ollilan mukanaolo saa epäilemään, että Suomesta halutaan taas tehdä uuden tekniikan pioneeri. Samoin kävi 15 vuotta sitten, kun Nokian ja saman Ollilan nimissä Suomi kiirehti ensimmäisenä digitelevisioon. Muistamme kaikki, miten digiboksien kanssa kävi ja miten lupaukset hienoista tv-palveluista vesittyivät yksi kerrallaan.

Oikea -- ja itse asiassa ainoa -- tilaisuus vaikuttaa kehitykseen on juuri nyt.
Website Security Test