maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ääni katosi vaaleissa - tämäkö turvallista?

Vaalien yhteydessä on tapana kysyä, milloin meillä siirrytään sähköiseen äänestykseen. Viro on tässäkin edelläkävijänä. Siellä on äänestetty sähköisesti jo monissa vaaleissa eikä pelättyjä tietoturvauhkia ole havaittu.

Totta on, ettei sähköistä äänestystä saada täysin turvalliseksi. Yksi ääni per henkilö yhdistettynä vaalisalaisuuteen on mahdoton yhtälö. Lisäksi on vielä riski palvelunestohyökkäyksestä, teknisistä virheistä ja muista ongelmista. Niistä samoista, joista kärsimme joka päivä muissa tietojärjestelmissä.

Mutta miten luotettava perinteinen lippuäänestys mahtaa olla? Pidämme sitä täysin turvallisena, mutta onko kyse samasta ongelmasta kuin sähköisessä äänestyksessä: vaalisalaisuus estää tarkistamasta, onko tulokset laskettu oikein.

Yleensä ehdokkaiden äänimäärä on riittävän suuri peittämään mahdolliset virheet tai huijaukset. Joskus tulee harvinainen poikkeus. Kun alueella vain yksi henkilö äänestää ehdokasta (hän itse), äänen katoaminen paljastuu. Jos äänestäjiä olisi ollut kaksi, kumpikin luulisi oman äänensä olleen se ainoa. Suuremmista määristä puhumattakaan.

Ylen uutinen kertoo kommunistisen työväenpuolueen Eero Häkkilästä, joka ei saanut vaalipiiristä yhtään ääntä -- ei edes sitä, jonka hän itse antoi. Ääni hävisi jonnekin, eikä sitä löydy edes hylättyjen äänten joukosta.

Voi olla, että ehdokas numero 57 kirjoitti seiskan niin epäselvästi, että ääni meni numerolle 51. Tai sitten lipuke vain katosi prosessissa jonnekin, tahallaan tai tahattomasti.

Olipa syy mikä tahansa se saa meidät kysymään, miten luotettavia lippuäänestykset ovat. Kuinka monen muun ääni hävisi tai ohjautui väärälle ehdokkaalle?

Häkkilän äänen katoamista kompensoi se, että toisen miehen nimissä äänestettiin kahdesti. Kaikkea voi näköjään sattua.

Onko vanhanaikainen lippuäänestys sittenkään turvallisempi kuin netissä tai älypuhelimella äänestäminen? Vai onko kyse vain siitä, että lippuäänestyksen oikeellisuuden varmistaminen on täysin mahdotonta.

Lisäys 28.4.2015: Kyse ei enää ole ehdokkaan omasta äänestä. Ylen mukaan jo kolme henkilöä on kertonut äänestäneensä Häkkilää, joka ei kuitenkaan saanut yhtään ääntä. Asiasta on tehty rikosilmoitus. Kiinnostavaa nähdä, löytyykö asialle selitystä.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

KRP alkaa selvittää Onecoinin laillisuutta

Tänään tulleen uutisen mukaan Onecoinin laillisuus on annettu KRP:n selvitettäväksi. Hesarin uutisen mukaan varsinaista esitutkintaa ei ole vielä aloitettu, joten KRP päättää itse miten asiassa edetään.

Uutisen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Olen helmikuusta lähtien kummastellut Onecoinin markkinointia, vihjailua nopeasta rikastumisesta sekä tämän virtuaalivaluutan takana olevaa tekniikkaa. Kritiikkini on saanut monet verkostoon liittyneet vastahyökkäykseen, mikä käy ilmi mm. blogikirjoitukseni yli 600 kommentista.

Helmikuun jälkeen ei ole ilmennyt mitään uutta. Onecoin-verkoston jäsenmäärä kasvaa, mutta niin kauan kuin virtuaalivaluuttaa ei voi oikeasti käyttää missään, kyse on pelkistä lupauksista. Niitä ei voi todistaa oikeiksi eikä vääriksi.

Virtuaalivaluutan "louhinta" muka yhtiön omilla supertietokoneilla sekä lupaukset koodin avaamisesta ja Onecoinin "vapauttamisesta" herättävät kuitenkin vahvoja epäilyjä. Olen lähettänyt niistä tarkentavia kysymyksiä Suomen maajohtajan kautta, mutta en ole saanut vielä vastauksia.

Talvella luvattiin, että Onecoin-järjestelmä ja sen takana oleva yhtiö tullaan auditoimaan Ernst & Young -tasoisen konsulttiyhtiön toimesta. Viikko sitten kerrottiin, että auditoijaksi on valittu bulgarialainen Semper Fortis Ltd, jolla on toimistot Sofiassa ja Kosovon Pristinassa. Toimisto on osa Morison International -ketjua. Ei ihan Ernst & Youngin tasoa.

Faktaa Onecoinista on vähän, mutta keskeisin niistä on tämä: yhtiö ilmoittaa, ettei se myy virtuaalirahaa vaan koulutuspaketteja, joiden hinnat ovat 100-5000 euroa. Kieltämällä osuutensa rahabisneksessä se välttää eri maiden rahoitustarkastusten muodollisuudet. Jokainen voi itse vetää johtopäätökset asiasta.

Tietojeni mukaan koulutuspaketti liikkuu yleisellä tasolla eikä sen ole tarkoituskaan olla tuhansien eurojen arvoinen. Todellinen kaupan kohde ovat optiot louhittuihin virtuaalikolikkoihin. Toiminta, jossa rahaa siirretään vähäarvoista hyödykettä vastaan, on tyypillisesti pyramidipeliä tai jotain muuta huijausta.

Ja huijaus näyttää toimivan. Kävin kuuntelemassa markkinointi-illan, missä maajohtaja kertoi erään henkilön ostaneen peräti 120 kappaletta Tycoon-koulutuspaketteja eli sijoittaneen Onecoiniin 600 000 (todellista) euroa.

Blogini kommenteissa moni anonyymi kirjoittaja vetosi siihen, ettei poliisi ole alkanut tutkia asiaa. Nyt on. Sen ei sinällään tarvitse merkitä mitään -- esitutkinta tehdään vain sen selvittämiseksi, onko asiassa syytä epäillä lainvastaista toimintaa.

Oli tutkinnan tulos mikä tahansa, viimeistään nyt jokaisen rahojaan Onecoiniin sijoittaneen kannattaisi miettiä, onko valmis häviämään kaiken ja käymään läpi mahdollisen oikeuskäsittelyn.

Kiinnostavaa nähdä, miten yhtiö itse tiedottaa asiasta. Onecoinin "virallinen" suomalainen sivu on www.onecoin-finland.com, toinen sivusto on www.tulevaisuudenmaksuvaluutta.com.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Suomalaisten tv-pilvitallentimien sopimukset yhä tekemättä

Eilisessä TVKaista-oikeudenkäynnissä kävi ilmi suomalaisten netti-tv-palveluiden onneton tilanne. Elisan, Soneran, DNA:n ja vajaan 20 muun toimijan nettitallennuspalvelut toimivat sopimusteknisesti epäselvässä tilassa, joten oikeudenhaltijoita edustava TTVK pitää niitä suorastaan laittomina.

Kanta ei ole uusi, mutta se nousi esille taas eilen, kun TVKaistan puolustus kiisti kahden miljoonan euron korvausvaatimukset. Ne oli laskettu mm. arvioimalla, paljonko TVKaistan välittämien ohjelmien (elokuussa 2007-joulukuussa 2009 yhteensä yli 100 000 tuntia) nettioikeuksien hankinta olisi tullut maksamaan.

Puolustuksen mukaan laskuperusteena tulisi olla sopimus, jota operaattorit ja oikeudenhaltijat ovat vasta tekemässä.

Siis mikä sopimus?

Muutama vuosi sitten alan toimijat istuivat neuvottelupöytään laillisen pilvinauhoittamisen sallimiseksi. Helmikuussa 2014 kerrottiin pelisääntöjen olevan valmiita (Digitoday 15.2.2014: TV-ohjelmien nettitallennuksesta sopu). Sen jälkeen ei olekaan kuulunut enää mitään.

Eilen kävi ilmi, että osapuolet (oikeudenhaltijat, tv-kanavat ja pilvitarjoajat) neuvottelevat asioista kukin keskenään. Mitään hinnastoa ei ole eikä sovittua korvaustasoa aiota edes paljastaa julkisuuteen, koska se on jokaisen toimijan liikesalaisuus.

Osapuolten välillä on vasta aiesopimus, jonka nojalla pilvipalvelut maksaisivat jatkossa korvauksia oikeudenhaltijoille, tv-ohjelmissa olevia mainoksia ei voisi kelata yli, tallenteen säilymisaikaa pilvessä rajoitettaisiin ja oikeudenhaltijalla olisi oikeus kieltää oman teoksensa tallentaminen.

Ei ihme, että neuvottelut ovat kesken -- nämähän tietäisivät merkittäviä heikennyksiä nykyisiin palveluihin.

Yksi TTVK:n argumenteista TVKaistaa vastaan oli juuri se, että palvelu totutti asiakkaat liian hyvään, ja nyt vastaavaa odotetaan myös laillisilta toimijoilta. Aivan totta! Mutta kun nyt pidettäisiin edes Elisaviihteen taso, jossa tallennetaan vain merkityt ohjelmat eikä säilytysaikaa ole rajoitettu.

Oikeudenhaltijoiden jatkotoimet nykyisiä palveluita kohtaan riippuvat TVKaistan mahdollisesta tuomiosta sekä osapuolten keskinäisten neuvottelujen tuloksista. Pahimmillaan nykyiset palvelut joudutaan ajamaan alas ja korvaamaan uusilla, heikennetyillä palveluilla.

Katsojan kannalta tilanne on ikävä. TV:n katselu siirtyy yhä selvemmin nettiin ja jos kotimaiset palvelut eivät toimi riittävän hyvin, Netflixin ja muiden jenkkipalveluiden kilpailuetu vain kasvaa.

Olisi kaikkien yhteinen etu saada aikaan järkevä sopimus ja myöntää, ettei tv-ala voi loputtomasti pitää kiinni vanhasta. Hyvä palvelu ja kohtuulliset korvaukset tekijöille ei voi olla mahdoton yhtälö.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

TVKaistan oikeudenkäynti pääsi vihdoin alkamaan

Kiistanalaisen TV-palvelun oikeuskäsittely pääsi tänään vihdoin alkamaan Helsingin käräjäoikeudessa.

Tähän mennessä tapahtunutta: kaksi kaverusta avasi vuonna 2007 TVKaista-nimisen palvelun, joka tallensi kaikki vapaasti näkyvät tv-kanavat palvelimelle ja säilytti tiedostoja kahden viikon ajan. Tilauksensa maksaneet asiakkaat pystyivät katsomaan ohjelmia jälkikäteen, mistä oli usein hyötyä. Erityisen suuren suosion TVKaista sai ulkosuomalaisten keskuudessa, koska se oli heille (lähes) ainoa keino suomalaisten tv-ohjelmien seuraamiseen.

TV-yhtiöt eivät ilahtuneet. Niiden mielestä TVKaista myi asiakkailleen palvelua, johon niillä itsellään ei ollut mahdollisuuksia, vaikka ne olivat sentään ostaneet ohjelmat Suomeen ja maksaneet niistä. Läheskään kaikki elokuva- ja tuotantoyhtiöt eivät olisi myyneet nettilevitysoikeuksia edes rahalla.

Kun osapuolet eivät päässeet sopuun asiassa, oikeudenhaltijat tekivät TVKaistasta tutkintapyynnön poliisille kesällä 2009.

Kiistassa on kyse siitä, onko vapaasti näkyvien tv-kanavien "nauhoittaminen" verkkopalvelimelle digiboksiin verrattavaa toimintaa, joka rinnastetaan yksityiseen kopiointiin ja on siten laillista (enää siitä ei peritä edes hyvitysmaksua). Onko TVKaista pelkkä tallentava digiboksi, jossa on vain todella pitkät piuhat?

Oikeudenhaltijoiden mielestä kyse on laittomasta tv-ohjelmien jakelusta, jossa TVKaista ansaitsee rahaa myymällä asiakkailleen laitonta palvelua, jonka kanssa ohjelmat hankkineet TV-kanavat itse eivät voi kilpailla.

Kumpikin tulkinta on mahdollinen. On kiinnostavaa nähdä, mille kannalle oikeus päätyy. Tässä ollaan tekijänoikeuslain harmaalla alueella, joka on syntynyt nopeasti kehittyvän tekniikan myötä. Ohjelmien pilvitallennus on jotain, mihin tekijänoikeuslaissa ei osattu varautua, vaikka se uudistettiin vuonna 2005 eli vain pari vuotta ennen TVKaistan käynnistymistä.

Selvää on, että tällaiselle palvelulle olisi kysyntää. Katsojan on vaikea ymmärtää, miksi tv-ohjelmien tallentaminen kotona on sallittua mutta työn ulkoistaminen yritykselle ei ole. Kun vielä katselulaitteetkin ovat samoja (tietokone, tabletti, älypuhelin) on vaikea nähdä, minkä juridisen eron tekniikka aiheuttaa.

TVKaista on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, sillä vastaavaa palvelua ei ole missään toisessa maassa. Muualla tv-kanavia hallitsevat maksu-tv-palvelut ja kaapeliverkko, eikä kotinauhoittaminen ole niin laajaa kuin monen vapaan kanavan Suomessa. Toisaalta tekijänoikeuden periaatteet ovat kaikkialla samat, joten TVKaistan kaltainen toimija joutuisi joka tapauksessa selvittämään asiansa oikeudessa. TVKaista on ennakkotapaus, jolla on vaikutusta koko EU-alueella.

Yhdysvalloissa oli viime vuonna hieman vastaava tapaus, kun Aereo yritti myydä vapaita tv-kanavia netin yli. Oikeus määräsi palvelun suljettavaksi (uutinen aiheesta sekä suomenkielinen uutinen Digitodaystä). Tällä hetkellä tilanne on se, ettei korkein oikeus ole vielä ottanut kantaa pilvitallennuksen juridiikkaan, joten kukaan ei tiedä onko se laillista vai ei.

TVKaistan tapaukseen liittyy erikoinen sivuepisodi. Kahden TVKaistan omistajan lisäksi syytteessä on Turre Legalin juristi, joka avusti TVKaistaa neuvotteluissa oikeudenhaltijoiden kanssa. Häntä syytetään petoksesta, sillä neuvottelujen yhteydessä TVKaista oli väittänyt jokaisella asiakkaalla olevan henkilökohtaisen tallennuslaitteen yhtiön konesalissa Espoossa. Poliisin kotietsinnässä kuitenkin selvisi, että laitteet olivat verkon kytkimiä, eikä niitä oltu edes kiinnitetty verkkoon tai tallennuslaitteisiin. Tänään oikeudessa juristi totesi olleensa vain päämiehen antamien tietojen varassa ja kiisti petossyytteen.

Poliisitutkinnan alettua TVKaista myi liiketoiminnan eteenpäin ja toimitusjohtaja katosi. Jäljelle jäänyt suomalainen TVKaista-yhtiö meni konkurssiin ja sen toiminta loppui kesällä 2011. Toimitusjohtaja piileskeli niin kauan, että yksi syytteistä ehti vanhentua. Monen lykkäyksen jälkeen oikeudenkäynti pääsi tänään vihdoin alkamaan, kun kaikki kolme vastaajaa saatiin paikalle. Heiltä vaaditaan yli kahden miljoonan euron hyvityksiä ja korvauksia.

Kiistasta huolimatta TVKaista on toiminut koko ajan normaalisti ja jopa laajentanut toimintaansa ulkomailla. Mitä ilmeisimmin se on omistajilleen erinomainen bisnes.

Syytetyt eivät kertomansa mukaan tiedä mitään TVKaistan nykyisestä toiminnasta. Jos olisi toisin, heiltä vaadittaisiin nyt kahden sijaan ainakin kymmentä miljoonaa. Sen verran hyvitystä olisi kertynyt vuoden 2009 jälkeen tehdystä bisneksestä.

Kyseessä on siten paitsi tekijänoikeudellisesta ennakkotapauksesta myös isoista rahoista. Tätä casea kannattaa seurata.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Luulitko, että lehden toimitus lukee juttukommenttisi?

Tänään on taas aprillipäivä, joten kaikkiin nettisivuilla näkyviin uutisiin pitää suhtautua kriittisesti. Niin tosin kannattaa tehdä muulloinkin, sillä toimitusten kiire ja alimiehitys näkyy päivittäisessä uutistyössä.

Viime viikolla huomasin, miten suuren lehden nettiuutisessa oli alkeellinen moka, jonka jokainen lukija pystyi näkemään. Puoli tuntia uutisen julkaisun jälkeen kommenteissa oli jo ensimmäinen maininta asiasta. Mutta mitään ei tapahtunut.

Kun juttua ei oltu korjattu vielä seuraavanakaan päivänä, mainitsin asiasta Twitterissä. Sen nähtyään saman lehden toinen toimittaja korjasi tekstin välittömästi, mutta närkästyi siitä, että olin maininnut asiasta julkisesti. Eikä korjauskaan mennyt ihan oikeaoppisesti, sillä uutisen kellonaika ei muuttunut. Kommentteihin jäi viittauksia kohtaan, jota tekstissä ei enää ollut.

Mitä siis tehdä, jos huomaa jutussa virheen? Tavallisia kirjoitusvirheitä ei kannata lähteä ilmoittamaan lainkaan, niitä löytyy nykyään melkein jokaisesta jutusta. Toimitusten kiire ei jätä aikaa oikoluvulle ja kun kyse on ilmaisista uutisista, ei niiltä voi vaatiakaan virheettömyyttä.

Joskus virheet ovat niin pahoja, että ne vaikeuttavat joko ymmärtämistä tai herättävät suoranaista hilpeyttä, kuten tämä otsikko viime syksyltä:

Mekkalapoliisi on komennettu pois kadulta.
Tällaiset lapsukset toimitus huomaa ja korjaa yleensä itse, mutta leipätekstin osalta työ on ulkoistettu lukijoille.

Ensimmäisenä tulee mieleen mainita virheestä uutisen lopussa olevissa lukijakommenteissa. Ne eivät välttämättä johda mihinkään, sillä teksti "kommenttisi on toimituksen moderoitavana" johtaa harhaan. Yleensä toimitus ei käsittele palautteita itse, vaan työ on siirretty esimerkiksi sivutuloja kaipaaville opiskelijoille. He tarkistavat, ettei tekstissä ole kirosanoja tai kunnianloukkauksia, mutta eivät ota kantaa sisältöön eikä heillä ole intressiä välittää oikaisupyyntöjä eteenpäin.

Toimituksen kollektiiviosoite (toimitus@lehti.fi) on sekin huono kanava, sillä julkinen postilaatikko hukkuu mainoksiin, lehdistötiedotteisiin, roskapostiin ja sekalaisiin uutisvinkkeihin.

Jos toimittajan nimi mainitaan jutun yhteydessä, palautteen voi lähettää suoraan hänelle. Kaikki uutiset eivät ole lehden omia, vaan niitä ostetaan STT:ltä ja tehdään maakuntalehtien välisenä yhteistyönä. Lisäksi toimittajan työvuoro on saattanut jo loppua, joten pikaista vaikutusta on turha odottaa.

Tehokkainta -- joskin tahditonta -- on mainita asiasta Twitterissä. Sitä kaikki toimitukset kyllä seuraavat, koska kyse on omasta uutistyöstä. Vaarana kuitenkin on, ettei oikaisusta suinkaan olla kiitollisia vaan käytössä on "shoot the messenger" -asenne. Vähän kuten Tekesin tietomurtotapauksessa.

Niinpä lukijan on yleenä parasta vain sulkea silmänsä.
Website Security Test